United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tästä olisi muka niin monimutkainen koneisto tuloksena, että olisi paljon yksinkertaisempaa olettaa, että »sielu» aiheuttaa nämä liikkeet. Mutta harkinta osoittaa, sanoo Goltz, ettei missään tapauksessa voida välttää olettamasta suunnattoman monimutkaista koneistoa. Olkoon, että tahto aiheuttaa nämä liikkeet!
Esimerkin, jota mielenkiintoisempaa ei voi ajatella, tarjoaa tästä Pflügerin vastustajan Goltzin omat ajatuskehittelyt sammakon korkeamman refleksitoiminnan alalta. Goltz käy näissä kehittelyissään epätoivoista taistelua kykypsykologian viettelyksiä vastaan niihin puolittain lopuksi kuitenkin sortuakseen.
Mutta käsityskykyni ei riitä kuvittelemaan konetta, joka esittää sävelen kaikkine harmonioineen vielä silloinkin, kun olen estänyt oleellisen osan tähän tavallisesti käytetyistä rattaista liikkumasta.» Lankeaako Goltz tässä takaisin vitalismin ja kykypsykologian kannalle?
Mutta huomiomme esineenä onkin tässä vähemmän Pflügerin koe sellaisenaan kuin se vitalistinen psykologia, joka on hänen siitä antamansa tulkinnan pohjana. Pflügeriä vastaan huomautti myöhemmin Goltz tutkiessaan samaa ilmiöpiiriä: Olkoon, että sammakon selkäytimessä asustaa sielu.
Se "veretön ja häpeällinen tappio", minkä Venäjä Gutshkovin lausunnon mukaan oli kärsinyt Balkanin-politiikassaan, synnytti valtavan vihan Saksaa vastaan, joka muka keinotekoisesti piti pystyssä luhistuvaa Tonavan-monarkiaa ja samoin Bosporon "sairasta miestä". Preussilainen kenraali v. der Goltz otti 1909 muodostaakseen uudestaan Turkin armeijan saksalaisen mallin mukaan.
Goltz kokeili sammakoilla, joilta hän taitavien leikkauksien kautta oli poistanut ainoastaan isotaivot. Syöttämällä piti hän niitä elossa kuukausimääriä. Tällaiset sammakot eroavat Goltzin mukaan normaalisista etupäässä siinä, että ne ovat menettäneet kaikki »spontaaniset» liikkeet. On tarpeen verrattain laajalti referoida Goltzin ajatuksia.
Mutta kun Goltz sitten taas ryhtyy lähemmin kehittelemään ajatuksiaan tämän sielunkyvyn olemuksesta, ei hän kuitenkaan voi välttää mekanistista käsitystapaa.
Ja uudelleen tulee Goltz samaan tulokseen: »Niinpiankuin meillä kerran on tämä välttämätön koneisto, voimme antaa sen toimia riippumatta siitä arvoituksellisesta 'jostakin', jota nimitämme tahdoksi.» Mutta jos nyt joku liike monimutkaisuudessaan ja tarkoituksenmukaisuudessaan on niin ihmeellinen, ettemme voi kuvitella semmoista koneistoa, joka olisi sen pohjana kuinka sitten?
Goltz neuloi isoaivottoman sammakon toisen takajalan niin lujasti sen vartaloon kiinni, ettei se voinut sitä käyttää, kun se ärsytettynä lähti ryömimään eteenpäin. Isoaivoton sammakko »näkee», se osaa liikkuessaan välttää tiellä olevat esteet. Nytpä huomattiin, että tämäkin isoaivoton sammakko, jonka toinen takaraaja oli tehty käyttökelvottomaksi, osasi samalla tavoin välttää tiellä olevan esteen.
Epäilys, että Goltz tässä tosiaankin jossain määrin lankeaa kykypsykologian ansoihin, vahvistuu, kun luemme, että koska sammakko ei puheenalaisessa tapauksessa voi käyttää hyväkseen mitään entistä kokemusta, on se saattanut ratkaista tehtävän vain »oman kykynsä perusteella, s.o. isoaivottomalla sammakolla on vielä sielunkykyä».