Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
"Tantus amor florum, et generandi gloria mellis", huudahtaa Virgilius, joka Georgica runoelmansa neljännessä, mehiläisille omistamassaan kirjassa on meille säilyttänyt antiikin viehättävät erehdykset, jolloin luontoa katseltiin silmin, joita vielä mielikuvituksen luomien jumalien läsnäolo häikäisi.
Maalaa tämä, mutta samaan tauluun kohta Immen taivallinen kasvattaja maalaa, Vaimo, kasvot kirkkaan kelmeyden loistees. Tarkasti ja vakavasti katsahtaa hän, Kuitenk' huomaa ihanilla huulillansa Myhäilys tuo salanen ja laupeas Ja tuo kasvohilla puhdas gloria. Haa, mun veljein! katso tuossa mikä taulu Verraton, ha haa! Mut ettes naura mulle?
Hänen leskensä, vapaaherratar Ottilia, eli miehensä jälkeen vielä seitsemäntoista vuotta, elättäen itsensä ompelemisella ja leivän leivonnalta. Hän oli viimeinen, joka meidän maassamme kantoi tuota suurta nimeä. Sic transit gloria mundi!
Kun hän kiinteällä uteliaisuudella tuijotti tuota kapinetta kohti, kimmahtivat kaksoisovet auki, ja näyttivät katsojalle suuren puukappaleen, josta helotti sanat Vera Crux, ja samalla vaimonpuolinen kööri lauloi Gloria Patri.
Eikä hänen vaimonsakaan, tuon Isebelin kohtalo, herätä meissä hituistakaan sääliä. Jos kellään, niin on Frans Albert Seynillä syy tällä haavaa huudahtaa: Sic transit gloria mundi siten katoo maallinen loisto!
Päivän Sana
Muut Etsivät