Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Helka pelkäsi niitä niin, että hän kirkasi, kun serkku tarttui niitä niskaan viskatakseen ne koppaan; mutta hauska oli kuitenkin katsella ja nostaa keppiä kepin perästä. Onneksi oli joessa niin paljo krapuja, että harvoin pyydyksiltä palattiin ilman täysinäistä koppaa. Freedrik ja Heikki olivat levollisimmat, ja heillä oli aina paras onni.
Freedrik ei vastannut mitään. Olihan se tuhmaa, mutta omenatortut ovat niin hirveän hyviä eivätkä maksa enemmän kuin 10 penniä kappale. Niin, eihän se niin paljolta tunnu. Ei, mutta se on hullumpi, että kun vain maistaa sellaista, niin ei tyydy enää yhteen ja kahteen, vaan yhtäkkiä on syönyt neljälläkymmenellä tai viidelläkymmenellä pennillä. No niin, kerran se kyllä saattaa käydä! Mitä vielä!
Odotan tyytyväisenä Herran kutsua vastasi vanhus. Kiitoksia nyt, pikku neiti, lukemisesta. Tulen taas toiste lupasi Helka sanoessaan hyvästi. Kun hän tuli ulos, oli Freedrik juuri valmistanut työnsä ja katseli hellästi valkoiseksi maalattua palkovenettänsä. Vihtori kyllä tulee tyytymään tuohon sanoi hän, ja pieni kaipauksen huokaus nousi hänen rinnastaan, kun he läksivät kulkemaan kotiinpäin.
Semmoista se on, kun on vene täynnä lörpötteleviä lapsinulikoita sanoi Bruuno ollen vähän aikaa soutamatta. Minun mielestäni me vanhemmat emme ensinkään ole olleet hiljaisempia kuin lapset sanoi Freedrik nauraen. Mitä kalan väliä on, annetaan sen uida; niin kauniina iltana kuin tämä, tuntuu kuitenkin ihastuttavalta olla ulkona lahdella.
Niiden muisto oli aina yhdistyvä siihen muistoon, joka heillä oli oleva tästä viimeisestä, suloisesta illasta heidän rakkaassa kodissansa. Sitte lapset tulivat sanomaan hyvää yötä; Lilliä nostettiin tavallisuuden mukaan sylistä syliin, ja jokainen häntä hyväili. Kasva suureksi ja vahvaksi, pikku sisar sanoi Freedrik, kohottaen hänet käsivarrellaan aina kattoon asti.
Olemme aikoneet mennä uistinta soutamaan tänä iltana, haluttaako teitä tulla mukaan? kysyi Freedrik. Tietysti! Me myöskin tahdomme tulla mukaan! huusivat pikku tytöt ja kaksoiset. Te ette voi olla ääneti sanoi Meeri. Vene ei kannata niin monta mutisi Bruuno. Saatammehan ottaa ison ruuhen esitti Freedrik, joka ei tahtonut saattaa mielipahaa pikkusiskoille.
Freedrik rikkoi pähkinöitä lapsille, ja tytöt paistoivat omenia pitkissä langoissa lieden edessä, missä heidän omat poskensa paistuivat punaisemmiksi kuin heidän omenansa. Kun puut olivat palaneet hiilelle, otti Bruuno sulatuskauhan ja tinapytkyn valaaksensa uudenvuoden onnea kaikille. Lapset pitivät tätä tointa hyvin tärkeänä, ja he kokoontuivat kuten varpuset uunin ääreen.
Niin, kun muija on niin kovasti säntillinen, ja mitenkä sitä saisi niin perattua, että jokainen pieni korsi tulisi mukaan poikki menemättä. Mutta Freedrik on sen sijasta kovin hidas, sillä hän näkee jokaisessa rikkaruohossa kasvitieteellisen harvinaisuuden, ja sitä, näes, täytyy tutkia, ja siihen menee aikaa, ymmärräthän sen.
Hyvä on osata vähän yhtä ja toista tässä maailmassa. Niin, eihän tiedä, mitä tarvitsee tehdä. Saattaahan tulla viskatuksi asumattomalle luodolle, kuten Roobinpoika tuumaili Meeri. Epätietoista vaan on, löytyykö tuolla saarella mitään ompelukaluja sanoi Freedrik naurahtaen.
Freedrik ja Kontio olivat uutteria kalastajia, ja he saivat monet kauniit hauet ja ahvenet, jotka sitte makuisana ruokana tarjottiin seuralle.
Päivän Sana
Muut Etsivät