Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Fennefos puhui heille siitä, moittien heitä; he kuuntelivat häntä, hymyilivät ja kiittivät; vaan mitään muutosta ei havaittu. Kaupungin julkisessakin elämässä rupesivat nuo hiljaiset miehet, jotka olivat rikastuneet kenenkään huomaamatta, astumaan esille. Useissa kohdin oli pakko ottaa heitäkin lukuun; heidän hurskaat tapansa ja puheensa saivat viimein olla pilkkaamatta.
Ei hän kuitenkaan vielä ollut päässyt pois maasta, sillä tuo hollantilainen laiva oli myrskyn tähden mennyt hätäsatamaan, ja siellä Fennefos oli Smörvikissä puolen peninkulman päässä kaupungista; pari päivää sitten oli hän asioissa käynyt kaupungissa. Myrsky oli ollut jotenkin kohtuullinen päivällisaikaan asti; mutta hämärässä se kääntyi lounaiseksi ja kiihtyi ankarammaksi kuin koskaan ennen.
Veljestenkin parissa vallitsi levottomuus. Ne, jotka eivät olleet läsnä, tahtoivat tietää mitä Fennefos oli puhunut; mutta ne, jotka olivat olleet läsnä, vastasivat kiertämällä. Sill'aikaa kasvoi sekä ystävissä että vihamiehissä uteliaisuus ja into saada selville oliko jotain arveluttavaa tuossa kunnioitetussa ja yleisesti tunnetussa miehessä.
Monissa kohdin tuo matami oli liian veltto, täynnä saksalaista pietistillistä haaveksivaisuutta, jota Fennefos ei kärsinyt, ja ennen kaikkia oli hän Fennefos'in mielestä sekä talossansa että seurakunnassa liian käskeväinen ja vallanhimoinen. Fennefos'ia kaupunkiin veti etupäässä Saara. Ei sen vuoksi että hän tietääksensä olisi rakastanut Saaraa minkäänlaisella himolla.
"Ei ihmisen ole hyvä olla yksin, ei ainakaan miehen", lausui matami Torvestad pontevasti, "sen sinäkin tiedät, Hans Nilsen; ja sinä kyllä muistat mitä Paulus sanoo " "Kyllä kyllä", Fennefos kiiruhti keskeyttämään, "koska arvelette että minun pitäisi se tehdä, niin rukoilen Jumalaa kääntämään sitä parhaaksi." "Tahdon puhutella Henrietteä", sanoi matami Torvestad.
"Tahtookohan kukaan teistä heittää ensimmäisen kiven?" kysyi Hans Nilsen tyynesti läsnäolijoilta. Ei kenkään vastannut, ja se, joka istui lähinnä Sivert Jespersen'ia, polki häntä jalalle, saadakseen hänen lakkaamaan. Vaan nyt oli myöhäistä; Fennefos teki päätöksen, nousi yht'äkkiä ja puhui näin: "Rakkaat veljet ja ystävät! Tosiaankin käytin kovia sanoja viimein teille puhuessani.
He pelkäsivät häntä sydämessään, ja jokaisella oli jonkunmoista omantunnon vaivaa. Fennefos oli ollut neljättä päivää kaupungissa, vaan häntä ei oltu liioin nähty sillä aikaa. Hän oli enimmiten kotona ja puhui matami Torvestad'in kanssa. Päärakennuksessa Worsen luona oli hän myös käynyt.
"Me arvelimme että menisit sinne huomenna?" Fennefos hämmästyi vähäisen, mutta suostui, saadakseen rauhaa; kohta värjärin mentyä heittäysi Fennefos vuoteelleen ja nukkui. Matami Torvestad seisoi hetken aikaa miettimässä Hans Nilsen'in mentyä, niinkuin hänen tapansa oli. Sitten avasi hän tavallansa juhlallisesti kutomahuoneen oven: "Henriette mene ylös ja pane maata!"
Ei hänellä ollut rukouksia eikä virsiä mielessä, ja rukoushetkissä kuunteli hän hajamielisenä. Sinä hetkenä, jolloin Fennefos häntä syleili, tuli hänelle selväksi mikä ääretön petos oli hänelle tehty.
Fennefos tuli portista sisään ja häntä vastaanotti pimeässä käytävässä lukuisat kädet ja hellät sanat. Ensimmäiset sanansa, kun hän astui huoneesen, olivat: "Miksikä istutte tässä pimeässä? Peloittaako teitä valo?" Heidän mielestänsä hän puhui liian kovalla äänellä, he kun olivat koko ajan kuiskanneet; mutta pari naisista meni noutamaan kynttilöitä ja ikkunaverhot laskettiin alas.
Päivän Sana
Muut Etsivät