Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Ja he tiesivät, että hän oli kuollut. Ewelyn vaikeni jälleen eikä kukaan meistä puhunut ennenkuin hän taasen sanoi: Hän oli saanut heille lähetetyksi viimeisen ajatuksensa, hän oli pakottanut heidät sen tuntemaan mutta sävelten avulla. François Carville nyökkäsi, mutta Ewelyn oli tuokioksi sulkenut silmänsä: Kuinka paljo on sellaista, mitä emme tiedä, sanoi hän.
Hän vaikeni tuokion, ennenkuin hän taasen jatkoi samaan tapaan: *Minun* kuoleva äitini valtasi muut ajatuksellaan voitti välimatkan kolme peninkulmaa, kolmen peninkulman päästä ilmaisi hän ajatuksensa ystävilleen... Näkivätkö he hänet? sanoi Carville ja hänen äänensä kuului siltä kuin olisi valoisassa ravintolassa ollut aivan pimeä yö. Eivät, vastasi Ewelyn.
Ewelyn sanoi: Siinä on vain vähän kertomista. On vain se: kun äitini kuoli hänen vuoteensa vieressä oli urkuharmonio, pieni urkuharmonio aivan vuoteen vieressä, ja vähää ennen kuolemaansa, vain muutamia minuutteja ennen, pyysi hän siskoaan soittamaan erään virren erään virren, jota hän aina oli rakastanut... Minä istuin vuoteen vieressä hänen kätensä kädessäni.
"Minä en suinkaan pelkää sinulle mitään ilmoittamasta, orpana Ewelyn", minä virkoin, "mutta minä en todella ole tullut ajatelleeksi, oliko minun siellä ikävä. Siitä ei olisikaan ollut mitään apua. Minun täytyi viipyä siellä, ja vaikka siellä ei voinut olla niinkuin kotona, kaikki kuitenkin olivat hyvin hyvät minua kohtaan, varsinkin orpana Tom ja täti Jeanie."
"Mutta orpana Ewelyn," minä sanoin, "toisaalta minä en usko oikeaksi, että Jumalan kurittavaa vitsaa sanotaan pikku-asiaksi, sillä hänen tarkoituksensa on kyllä, että se koskisi, jos siitä on jotakin hyötyä odotettavana.
Orpana Ewelyn on tästä peräti suutuksissa, sillä hän tuntee varsin hyvin sen papin, joka on tänne Hugh'in asemesta määrätty. Se on hänen sukulaisensa, vanha isäsetä, joka tähän virkaan vaihettaa paikkansa Lontoon itä-osassa. Ewelyn sanoo häntä kuivaksi, vanhaksi mieheksi, joka katsoo kanssa-käymistä inhimillisten olentojen kanssa välttämättömäksi, mutta ikäväksi esteeksi rakkaille opinnoillensa.
Lord Clinton on isäni lähimpiä tuttavia." Sihtierin käytös muuttui taas äkkiä. "Lord Clinton, rouvaseni, lord Clinton," sanoi hän kiihkohermoisella levottomuudella, "tuntee hyvin vähän asioitamme. Epäilemättä hän lähettää teidät takaisin minun luokseni." "Saadaan nähdä," sanoi Ewelyn kylmäkiskoisesti, luoden huolettomasti terävät silmänsä sihtieriin. Tämä hämmästyi nähtävästi.
Mutta kun minä sittemmin olin lähteä maitohuoneesta, sanoi hän: 'Mrs Ewelyn, minä en tahdo sanoa, että minä en ole itserakas ja ylpeä. Kenties olisi parempi, että joka mies enemmän katsoisi itseänsä. Minä pudistin sydämellisesti hänen kättänsä, ja minä tunnen, että meistä tulee hyvät ystävät."
Ja tietysti minä en sitä voi, niinkuin Ewelyn sen voisi. Ewelyn tietää niin paljon enemmän, hän ajattelee niin paljon enemmän kuin minä. Ewelynin aatetten ja tunnetten verralla minun näyttävät niin heikoilta, niin vähäpätöisiltä kuin hieno tuulenleyhkä heleän, kaikuvan musiikin rinnalla. Niin, Ewelyn näyttää juuri kuin luodulta Hugh Spenceriä käsittämään ja auttamaan.
Minä en voinut kyyneliäni pidättää. Kun taas olimme kotona, sanoi Ewelyn: "Ihailithan musiikia, Kitty orpana?" "En, Ewelyn orpana," minä sanoin; "monta vertaa ennemmin olisin tahtonut olla operassa ja ennemmin, paljon, paljon ennemmin täti Hendersonin kirkossa Hackneyssa." "Kauneuden tuntosi on todellakin omituinen," sanoi Ewelyn kuivakiskoisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät