Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025


Iltahämärissä nähtiin metsäherran tulevan pois Rankolasta ja nyt luultiin Telkiän isännänkin lähtevän. Hän odotti kuitenkin aamua ja sitte vasta valjastettiin ruuna matkalaitojen eteen. Matti ei ottanut matkaansa muuta kuin punaisen vyön, pikkuisen evästä ja ison puhtaan raidin.

Avio-liitto, jonka tosi lempi solmii, herättää aina aistinmukaista hellyyttä ja osan-ottoa muiden puolelta. Evasta oli kaikki hänen tuttavansa pitäneet hyvin paljon, senpätähden saikin hän suuren joukon lahjoja kaikkialta. Vihdoin läheni tuo tärkein kaikista päivistä ja minä astuin van Arsdel'in palatsin portaita ylös, viettääkseni viimeisen illan Eva van Arsdel'in kanssa.

Toisiansa syyttelevät, Pelkäävät tuhon tulevan. TUIRO. Minne Kullervo katosi? MUUT MIEHET. Hänet etsikäämme! ILLI. Ensin Ruualle! Kas tässä kontti! Että eukon tänne tullen Valmis on jokainen työhön. MUUT. Kostotyöhön! ILLI. Nyt vihanne Hillitköön sovinnon toivo! Tääll' evästä. Kaivaa kontista eväitä esille. Terve, ruoka, Elämän parahin palkka, Köyhän onni ja elämä!

Vaikka minä olen jo satoja kertoja sen sanonut, että se ei osaa tehdä partavettä ja että sinä et saa sen antaa! En minä olisi muuten antanutkaan, mutta kun minä kuulin, että sinä lähdet kirkonkylään, niin aioin minä laittaa suntion matamille sukankutomapalkasta vähän evästä pyhiksi. En minä jouda vetämään teidän eväitänne ... tulkoon itse hakemaan! Sillä kun ei ole itsellään hevosta...

Hän oli lähtiessään ottanut evästä mukaansa ja sanonut, että jos vilja näyttää kypsyneeltä, niin hän menee salon perillä olevaan mökkiin hakemaan leikkuuväkeä eikä tule kotiin, ennenkuin halme on leikattu. Seuraavana päivänä olivat Pölkkypuron lapset marjassa. He tiesivät hyvän vatukon kaukana metsässä ja päättivät mennä sinne kesän viimeisiä vattuja poimimaan.

Ja sitten hän alkoi hokea, että meidän pitäisi päästää tuo mies menemään. Meidän pitäisi antaa hänelle evästä matkalle ja käskeä häntä menemään oman kansansa luo opettamaan heille, että me emme ole tulleet tänne ottamaan heidän maatansa, vaan opettamaan ja rakastamaan heitä.

Minä tiedän, että Rappulasta Porttilaan on penikulma ja että toinen peninkulma on Porttilasta Tuulimyllylään ja kolmas Riihelään ja neljäs Rajaportille, mutta minä en koeta kuvitellakaan, kuinka paljon on kaksikymmentäviisi peninkulmaa. Eilen oli jo vähällä tulla lähtö Ouluun, mutta Rajaportilta täytyi kääntyä takaisin, kun ei ollut vällyjä eikä evästä ja kun rupesi jalkoja paleltamaan.

Vaikka talviasumus oli huolellisesti varustettu, kärsittiin kuitenkin pakkasta. Kahdessa uunissa valkea paloi lakkaamatta, mutta kun aamusella heräsi, pielukset olivat huurteessa. Sulaa vettä ei enään missään tavannut; jos halusi juoda piti ensin sulattaa kivikova jääkappale ja jos laski maljan luotansa, vesi oli siinä jäätynyt pohjaan asti muutamassa minuutissa. Kaikki syötävät tavarat tulivat niinikään koviksi ja lujiksi kuin kivi. Astia täytyi hakata sisältöineen palasiksi, jos mieli saada evästä käsiinsä. Niin oli lihan ja silavan, kuin myös kuivattujen omenain ja muiden hedelmäin laita.

OLAVI: Ei, mutta minä olen täällä. Elina, menetkö? Oliko sinulla niin tärkeää asiaa isällesi? ELINA: Hän aikoi kalaan Rankosen kanssa ... että teille olisi eineeksi tuores kalakeitto. OLAVI: Tosiaankin! Ne kunnon kuomat. ELINA: Niin, ja minun piti laittaa vähän evästä heille... Mutta sitten heitä ei enää näkynyt missään... Ja minä ajattelin...

Tätä aprikoidessaan näki hän tyttärensä, Maijan, tulevan piika Leenan kanssa lehmitarhasta, maitoastiata kantaen. Harvapuheinen isäntä ilmoitti nyt lyhyesti ajatuksensa tyttärelleen, sanoen: "Laitappa ruokaa pöydälle ja evästä konttiin, jotta syödään ja lähdetään heinään sydänmaan niitylle." "Kyllä, isäni," vastasi Maija, ja läksi toimeen.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät