United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tammisaari," virkkoi Erkki. "Aivan niin, siten se olikin, se näkyi, olleen jotensakin suuri." "Eipä niinkään, isäni käyttää sitä vaan lammaslaitumena." "Onhan siellä toki torppa; luulin nähneeni siellä rakennuksen." Erkin kasvot synkistyivät ja vaimonsa heilutti häälyvää kätkyttä kiivaammin kuin ennen.
Hän ei nähnyt ainoatakaan sotamiestä, niin hyvin jääkäriketju oli kätkeytynyt, mutta kun hän tarkemmin katseli ruohoa, huomasi hän kuinka se hiljaa liikkui pitkänä, suorana rivinä. "Nuo osaavat kulkea salaa", ajatteli Erkki tyytyväisenä. "Jos eivät he ota vihollisen koko yliesikuntaa, ei heillä todellakaan ole onnea".
"Mitä nyt syödään?" sanoi eräs ukon wanhemmista pojista huoaten. "Syöminen syömissäkin, waan entäs kruunun rästit?" muistutti siihen toinen. "Entäs Linkilän Erkki?" säesti kolmas. "Woi, woi! minä en saakaan awiiseja", päiwitteli Matti. "Leipää, leipää! meillä on nälkä", huusiwat lapset ja kämpiwät ukon syliin. "Hywä Jumala noita wiattomia raukkoja!
»Näethän, korvakuulolla laski», nauroi Jussi. »Eihän sitä toki nukkua saa kosken laskussa», virkkoi Erkki. »Oletteko kauvankin ollut laskumiehenä?» oli Jussin kysymys. »Johan sitä taitaa tulla puolentoistakymmentä vuotta.» »Onhan sitä siinäkin», arveltiin. »Ei ole tainnut sattua vahinkoakaan laskiessa?» kysyi Erkki.
Aino häpesi, sillä ylioppilas puhui niin suoraan ja kuitenkin niin arvokkaasti ja kohteliaasti. Hän unohti kaikki vastaukset, joita jo oli valmiiksi miettinyt, jos ylioppilas vielä tulisi häntä puhuttelemaan. Hän vastasi vaan, ett'ei hänellä ollut mitään syytä suuttumukseen. "Sitä parempi", vastasi Erkki, "niin uskallan toivoa, ett'ei seurani ole teille niin vastenmielistä."
Itseänikin kotimaa jo kovasti vetää puoleensa. Olen voimistunut ja voin lähteä. Mutta minä väsytän sinua?» Hän nousi lähteäkseen. »Ei, ei», esteli Eevi, »puhu sinä, kyllä minä kuulla jaksan.» »Tänään aamupuolella», jatkoi Erkki, »olen oikein lapsellisesti iloinnut ajatellessani, mitä kaikkea kotiin tultuani tahtoisin toimittaa. Isälle on pää-asia, että olen hänen läheisyydessään.
Mattikaan ei saisi silloin "awiisejansa", hänen kaipaawa henkensä jäisi kitumaan ja koko perheen nälkä tulisi silloin yhä ankarammaksi welkojaksi; kukatiesi yhtä hätäiseksi kuin Linkilän Erkki; kukatiesi he waipuisiwat epätoiwoon.
Häntä nyt vaimonsa elättää.» Eevi lopetti, ja hän tunsi, miten kylmä väre hänen ruumistansa puistatti. Erkkiinkin oli kertomus tehnyt syvän vaikutuksen, sitä syvemmän vielä, kun hän muisti vaimoa, jonka hän tunturipolulla oli kohdannut. Pitkän vaitiolon jälkeen jatkoi Erkki hiljaa kuin itsekseen: »On todella ihmeellistä, miten vähän ulkonaiset olot vaikuttavat onneemme tai onnettomuuteemme.
Heidän keskustelunsa kävivät nyt yhä syvällisemmiksi, yhä sisältörikkaammiksi ja vakavammiksi. Koskaan puhumatta omista, yksityisistä kokemuksistansa antoi Erkki Eeville mitä parasta hänellä oli.
Erkki katseli, että miten se on.