Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Erik ei voinut kääntää säihkyviä silmiänsä pois tuosta kauniista rukoiliasta, joka kumarsi kasvojansa hänen jalkoihinsa. Hän nosti ylös hänen ja käänsi hänen ihanat kasvonsa itseensä päin; Erikin silmät olivat liikkumattomasti suunnitetut häneen, ja Valdemariin ja vahtiin katsahtamatta huusi hän: "Armo!" Vahti meni pois ja Valdemar seisoi niinkuin kivettyneenä ovella.
Minä vastasin että tulin Kemiöstä ja että minulla oli kirje pastorille. "Anna se tänne", sanoi hän, ja minä annoin. Hän oli juuri aikeessa avata sitä, kun hra Paulin tuli ja oli pahoillaan tuosta kälynsä aikeesta. Pastori meni nyt sisään, luki kirjeen ja käski minua kohta sen perästä kamariinsa. Siellä kysyi hän mistä minä olin. "Kemiöstä", vastasin taas. "Kenenkä renki?" "Herra Erikin".
Jos välttämättömästi tahdotte enemmän jumalia, niin me otamme seuraamme teidän entisen kuninkaanne Erikin, että hänestä tulee teille uusi jumala." Tästä kiivastuivat pakanat suuresti, ja uusi epäjumalan huone rakennettiin kuningas Erikille. Heti sen jälkeen tuli Ansgarius.
Erikin suureksi suruksi näytti Helena katsovan nykyistä olopaikkaa ainoastaan väliaikaiseksi, ikään kuin levähdys- tai leiripaikaksi matkalla jonkin suuren pyrinnön perille. Mikä se kaivattu paikka oli, Pietariko vai Moskova, sitä hän ei tiennyt itsekään; vaan että hän täällä kuvernöörin kaupungissa oli ainoastaan "matkustavainen", se hänellä oli aivan selvillä.
En tiedä, olenko saanut lausutuksi ajatukseni kyllin selvästi. Sinun mielestäsi minä kai kirjoitan kuin oppinut, mutta näetkös, tästä me väittelemme joka päivä Erikin kanssa, sen tähden se on minulle niin tavallista. Tietystihän Erik on aivan toista mieltä. Tosiaan on hirvittävän vähä asioita, joista olemme yksimieliset. Kuinkahan tämä on kehittyväkään ajan pitkään?
Ja kuitenkin, sanoi Erik katkerasti, jätän minä kaikki, seuratakseni sinua. Eugen Aleksandrovitsh, herkkätuntoisempi kuin paras sismograafi, joka ennustaa tulevia maanjäristyksiä, oli istunut ääneti koko tämän ajan. Nyt hän nousi ja sanoi jäähyväset, puristaen Erikin kättä. Puolisot jäivät kahden kesken.
Tämä oli tosin yhden tekevä jalolle Akselinpojalle; hän oli pahoillaan ainoasti Erikin huonosta hallituksesta, hänen kevytmielisyydestänsä ja sopimattomasta käytöksestänsä tuota kaunista ja kaikilla hyvillä avuilla kaunistettua kuningatarta kohtaan, jonka lempeyteen ja ansioihin hänen puolisonsa yksinään oli tunteeton.
Mutta Hanna, ollen koko sydämmestään kiintynyt isän ja Erikin vilkkaasen keskusteluun, antoi ainoastaan hajamielisiä vastauksia. Niinpä Helena jäi aivan yksikseen, enemmän kuin toiset olisivat tahtoneetkaan.
Mutta... Nyt hänen vanha päättäväisyyden puutteensa valtasi hänet. No mitä? kysyi isä. Vastuunalaisuuden pelko tuossa tärkeässä virassa ja synnynnäinen vaatimattomuus nostivat punan Erikin kasvoille. Ei, isä, minä en voi. Kuule nyt, Erik, minä se olen pyytänyt Gripenstedtiä anomaan eroa ja minä se olen kiinnittänyt asianomaisten huomiota sinuun.
Nähtyänsä Cecilian kuolleena kuvan sylissä, päästivät he kuorossa niin kauhean huudon, että kuului aina kuninkaalle ja Pfaltsin kreiville asti, jotka Erikin henkivartian seurassa ja papin kuoropojan opastamina kiiruhtivat alas verta tulvaavaan holviin.
Päivän Sana
Muut Etsivät