Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Minulla oli runsaasti aikaa miettiä levottomuuttani, sillä Steerforth oli Oxford'issa, niinkuin hän kirjoitti minulle, ja niinä aikoina, jolloin en ollut Commons'issa, olin paljon itsekseni. Minä luulen, että minulla tähän aikaan oli jonkunlainen salainen epäilys Steerforth'in suhteen.
Mutta ei sieltä tullut milloinkaan mitään eikä ketään. Ja yht'äkkiä täytti se epäilys hänen mielensä nytkin. Eihän kirje ollut ihan varma. »Jos tulen, niin tulen ensi perjantaina. Ellen silloin tule, niin olen päättänyt viettää kesäni toisaalla.» Tietysti hän ei tule! Ja paljas mahdollisuus tuosta sai hänet tavalliselle mielelleen.
Eno kertoi suuren ulkolaisen laivan lähteneen varhain aamulla satamasta. Tuon kuultuaan valtasi äidin kauhea epäilys, joka jo ennen oli pyrkinyt voittamaan häntä. Hän juoksi kotiin ja etsi isän kamarista eikö siellä johonkin olisi merkkiä jäänyt. Aivan vaistomaisesti tuli hän aukaisseeksi myös pienen kotelon, joka oli laatikossa.
Ja epäilys kasvoi varmuudeksi. Ja sitte, niin, sitte oli hänen niin helppo pitää kaikkea muuta mahdollisena. Minä en koskaan pääse niistä. Tunnen sen niin varmasti. Minä tiedän sen. Milloin tahansa kiitävät ne lymypaikoistaan muistuttamaan minulle vainajata. *Rebekka*. Aivan kuin Rosmersholman valkea hevonen. *Rosmer*. Niin, aivan niin. Vinhuen pimeyden halki. Hiljaisuudessa.
»Meillä on se ainainen epäilys, ettemme ole mitään toimittaneet, emme tehneet mitään hyötyä ... ja ettemmekö ehkä olisi voineet enemmän, jos olisimme oikein koettaneet. Kuta vanhemmaksi elämme, sitä puutteellisemmalta kaikki meistä näyttää, sitä enemmän tahtoisimme tehdä ja sitä edemmäksi pyrkiä. Mutta kuta kauemmaksi tulemme, sitä loitommaksi poistuu meiltä päämaalimme.
Ei hänkään aina täydellä luottamuksella ollut uskonut, epäilys oli usein voittanut, selitti hän, vaan vakuutti: »Nyt minä luotan. Jumala armossaan on minulle niin paljon todistuksia osoittanut.» »Minua ei ihmetytä teidän luottamuksenne, vaan peloittaa.» Viion leskeä nauratti, eikähän hän sitä pidättänytkään. Mutta se kuulosti pahalle hänen omissa korvissaan ja hän muuttui äkkiä vakavaksi.
Mutta se oli valetta, se oli tekosyy, ei hän pannut pappia etunenään silloin olisi hän pysynyt siinä missä oli ja missä hänen työnsä saavutti todellista menestystä; ei, oman itsensä hän pani etusijaan, ja jos epäilys ja rauhattomuus lopulta pakoittaisivat hänet erämaihin, sanoisi hän Jumalan sinne kutsuneen ja vaatisi vaimonsa seuraamaan mukana...
Kuulin äskettäin, että vasta joku viikko sitten olisitte tulleet Suomeen. Onko siinä perää? Kyllä! Vaimo käski nyt vieraan istumaan. Sitten hän vielä uudelleen huoaten toisti kyllä! Vieraan mieli ihan kuin lämpeni ja katseessa kuvastui suurta osanottavaisuutta, jonka vaimo myöskin nyt heti huomasi. Ja samassa katosi hänestä epäilys.
Olisko mahdollista, että hän voisi epäillä tahtoani täyttää lupaustani?" "Kyllä minä hänen puolestaan vastaan: ei", sanoi prinssi; "March'in kreivi ei suinkaan ole epäillyt teidän sanaanne, herra kuningas. Mutta kyllä mar' hänessä on voinut nousta epäilys siitä, tokko teidän oppineet neuvon-antajanne antanevat teille tilaisuutta sitä pitämään".
Sitäpä minäkin. Epäilen, tokko sinä edes olet oikein vakuutettu tuosta opista, jota levität. Kuinka hän muutoin voisi toimia tuollaisella innolla. Antti, kuinka sinä nyt taas.. Voi, voi, kuin sinä vielä olet heikko, kun annat sijaa kaikellaisille epäilyksille. Tämä virka on tärkeä, siinä ei saa erehtyä. Mutta, Antti, etkö ymmärrä että kaikki tuollainen epäilys on pahan hengen töitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät