Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025


Ainoa, joka turhia luulematta tarkkaavaisena seurasi toimitusta, oli Aadolf Skytte. Hän oli valinnut paikkansa toisten jalosukuisten joukossa ja istui siinä miettiväisen näköisenä, kädet ristissä rinnallaan. Svenonius katsahti väliin syrjäsilmällä nuoreen vastustajaansa, ja tuo katse tuntui sanovan: Häijy epäilijä, kuule nyt ja tule vihdoinkin vakuutetuksi!

Olen kerran ollut herkkäuskoisin ihminen auringon alla; mutta lääkäriksi tultuani ja nähtyäni minkälaiset ihmiset oikeastaan ovat sekä huomattuani, ettei maailmassa ole mitään, jota ei saattaisi edellyttää parhaimmissakin ihmisissä olevan, jos nimittäin tahtoo välttää erehtymistä taudinmäärittelyssä, on minusta tullut täydellinen epäilijä.

Ei, minä olen epäilijä, pessimisti kuin kaikki maailman hienoimmat ja jaloimmat henget aina siitä ajattelijakuninkaasta, joka huomasi kaiken olevan katoavaisuutta ja turhuutta, hamaan Schopenhaueriin asti. Yhteen asiaan uskoin minä kauimmin: taiteesen. Mutta ehkä teitä väsyttää kuulla minun ajatusteni leikkiä? Näettekös, minä olen jo poissa tästä elämästä, tästä maailmasta.

Vallankumouksen suurten valtiomiesten kanssa oli hän aina ollut yhtä mieltä "kuolemasta ilman fraaseja" ja vaikka hän ulkonaisen sovinnaisuuden vaatimuksia kunnioittaen halusikin kirkon siunaamaan hautaan, niin voimme pitää varmana, että hän vielä viimeisenä hetkenään oli sama epäilijä, mikä hän läpi elämänsä oli ollut.

Nuo marjapojat ja -tytöt eivät ole vain Vaaran lapsia, ne ovat luonnonihmisiä, jotka uhraavat parhaintaan tuntemattomalle jumalalle, toivoen hänen suosiotaan; Ulla ei ole vain haaveileva tyttönen, hän on uhripappi, johon vallan- ja maineenhimo hiipii hänen huomaamattaan ja viettelee hänet petokseen, kunnes hän lopullisesti saa sen nöyryytyksellään sovittaa, huomattuaan ettei jumala suosikaan häntä sen paremmin kuin ketään; mutta Raution Kalle on rohkea, älyllinen epäilijä sekä jalomielinen uskonuudistaja.

Seuraukset Aadolfin tutkimuksista olivat muutamalla sanalla sanoen senlaiset, että hän uskonnollisessa suhteessa oli epäilijä, poliitillisessa suhteessa kumoushaluinen: Kreikan ja Rooman tasavaltalaiset olivat hänen silmissään verrattomasti korkeammalla maailman kaikkia kuninkaita ja keisareja.

On ainoastaan yksi mahdollisuus jäljellä, se on, epäillä, että kaikki tyyni, kaikki Jeesuksen puheet Isästä ja rukoukset tämän Isän puoleen olivat hänen mielikuvitustansa, että hän ei kuullut mitään Isän ääntä, vaikka luuli kuulevansa, että »Isän tahto» toisin sanoen oli sulaa erehdystä hänen puoleltaan. Mutta semmoinen epäilijä voi epäillä mitä hyvänsä, siis omaa järkeänsäkin.

Kansallisesta realismista ranskalaiseen naturalismiin, ranskalaisesta naturalismista uusromantiikkaan, uusromantiikasta vanhaan kansalliseen romantiikkaan, kaikkialla hän kuitenkin on sama, aina Juhani Aho, aina itselleen uskollinen, aina epäilijä, aina perus-olemukseltaan taiteilija.

Omituista on, että paavi Leo XIII, samoin kuin moni kirkon helmassa syntynyt epäilijä, muiden muassa Lutherus, vetoo kirkkoisä Augustinukseen määrätessään kirkollisen teologian suhdetta luonnontieteisiin.

Vielä vähemmän hän on luotu ratkaisemaan niitä yhteiskunnallisia kysymyksiä, joille Minna Canth ja sittemmin J.H. Erkko tuotantonsa omistavat. Hän on siihen aivan liian suuri epäilijä.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät