Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Hän taistelkoon tääl hetken, Ristiin rastiin leimahtelkoon jyrinällä Hänen ympärillään kamppauksen tiellä; Sillä huomaa huomaa! iltaväsyneenä Vaipua hän saapi Isän armaan helmaan. Miksi vaikertelsin? Tiedä: vielä kantaa Mulle elon päiväkin tääl kohdussansa Voittoo monta vaihka kadot suuret tein. Tuossahan mun emoseni armas vielä Aina omanani, omanani aina Etäisihin aikoin! Oi mi onni, onni!
Katsellessain tuossa Herran vuorta, Jonka kiirehellä lumivilla, Tuhkaharmaa hartioilla pilvi Läikkyy, muistan vuorta Juutaan maassa, Muistan Hermonia. Kuinka armas Sit' on nähdä, koska aamun kultaa Aurinkoinen kylvää harjanteille, Joille härmätimanttien loiste Luopi kukkaa vitivalkeaista, Taikka yöhyt antaa jäiset ruusut, Joit' ei konsa päivän säde lämmin Sulaa, taikka lounas-tuuli liehdo; Kuinka kirkas valkeainen otsa Kohoaapi sinitaivahalle, Eikä pilvihuntuun konsa peity, Niinkuin alempana vuoriryhmät, Joita synkkä, paksu pilvi verhoo. Sitä muistan; vielä muuta muistan: Muistan laakson jylhän, mutta kainon, Ihanaisen, vaikka musta peite Varjo ikitumma varjostaapi Lehmuksien kätköss' alla vuoren Kumpuavan veden kulta hetteen, Jonka silmä kirkas kuvastaapi Kuoren valko-otsan lehdon tumman Muistan tuon, joss' aina soittaa tuuli Suhistellen sadun kanteleista, Aina laulaa linnut öin ja päivin. Siellä monta monituista kertaa, Poika ollen pieni, pilpatellen Kävin kanssa emoseni armaan, Jonka sini-silmäss' avotaivas Loisti pilvetön, kuin sydänpäivä, Mutta otsan kirkas valkopinta Valkeampi lunta Hermonilla. Oi, mä silloin olin lapsukainen, Vähän tiesin; mutta armahainen
Päivän Sana
Muut Etsivät