Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
JUHANI. Vastasi kuin poika. AAPO. Simeoni, koeta parastas. SIMEONI. Siivosti, veljet! Mutta sanonpa, ettei ole meistä lukumiehiksi, ja sentähden jääkööt hyvästi siinä kohdassa kaikki puuhat. Olkoon toki elämämme nuhteeton ja siivo; sillä me taidamme elää kristittyinä ihmisinä ilman luvun-taitoakin, kun vaan uskomme. AAPO. Kaadathan sinä riivattu, vaan et nosta.
Lieneekö siis Jumalan tarkoitus, että hengellisen elämämme kasvaminen on vaan kasvava arkuus sisällisen kivun suhteen? Onko tämä todellista kasvamista? vai onko se sitä yhden sielunvoiman luonnotonta edistymistä muitten vahingoksi, josta syntyy epämuotoisuus taikka tauti? Rippi-isä sanoi miettien, kun toin esiin näitä: "Mailma on hairasointuinen, poikani, ja sydän on hairasointuinen.
Mutta sinä erehdyt suuresti. Koko meidän nykyinen elämämme on nurinpäin, ja me pyrimme ihan toiseen kuin miltä näyttää. Katsos minä nyt olen kerran semmoinen, että voin mennä eteenpäin vaan ihan vähitellen, askel askeleelta. On niin vaikea tulla vähemmällä toimeen ilman totuttuja papin tuloja.
Suomen suomenkielisen yhteiskunnallisen luomisen tähän asti tärkein ja ilmekkäin aikaansaannos, Suomen uusi eduskuntajärjestys valaisee syntyhistoriassaan ja rakenteessaan mitä elokkaimmin sitä yksilöllistä viljeltymättömyyttä, jonka katveessa julkinen elämämme vielä on.
»Jos emme voi elää täällä maalla näiden ihmisten keskuudessa, sanovat varmasti ne ihmiset, joita kuvittelen mielessäni, jos me olemme joutuneet niin kauheaan tilaan, että meidän on auttamattomasti riuduttava, saatava täitä ja vähitellen näännyttävä, tai kiellettävä elämämme ainoa siveellinen perusta, niin johtuu se siitä, että toiset ovat rikkaita ja toiset kerjäläisiä; tämä epätasaisuus taas johtuu väkivallasta; ja kun kaikki perustuu väkivaltaan, on taisteltava sitä vastaan.» Vain tämän väkivallan ja siitä juontuvan orjuuden hävittäminen voi tehdä mahdolliseksi sellaisen ihmisten auttamisen, joka ei velvoita uhraamaan elämäänsä.
Silloin tahdon Häntä palvella ja Hänelle antaa elämäni ja vereni. Tai oikeastaan: silloin tahdomme molemmat Häntä palvella, kunnes elämämme lanka katkeaa. Rakastan sinua ja tervehdän sinua sieluni pohjasta.» KOLMASKYMMENESYHDEKS
Sillä minä olen todellakin koettanut saada itseni uskomaan, että elämämme voi tulla yhtä onnelliseksi ja yhtä hyödylliseksi muualla kuin täällä, ja se on välisti onnistunutkin; mutta sitten tulee yhä uudestaan minun eteeni, kuinka rakas tämä vanha kotini minulle on, kuinka hyvänä kansa pitää "master Hugh'in" ja kuinka mahdotonta kenenkään toisen on meikäläisille olla sitä, miksi hän olisi voinut tulla, taikka hänen kellenkään muille tulla siksi, mitä hän meikäläisille jo on ollut.
Eikä illan tarvitse aina juuri tarkoittaa vanhuuden-aikaa, näetkös. Se saattaa myöskin muistuttaa meille elämämme viimeistä iltaa, joka voi tulla yhtä hyvin nuoruudessa kuin vanhuudessa. Ihanaa olisi, jos päivämme laskeutuisi rauhassa, sillä kuoleman illan jälkeen tulee iäisyyden valoisa aamu. Hän laski hellästi kätensä Helkan otsalle. Nyt soitetaan illalliselle!
VARRO. Sinä tomppeli, sinä maitopartanen ja vauhko piltti, joka ei uskalla käydä yhteen kaulusnappaukseen viinijumalan kilpakedolla. Tiedä että pieni noste, viaton huimaus aivossamme on mielellemme terveellinen tuulenpuuska, liionkin koska elämämme taivas näkyy meille harmaaksi. Ja mitä sanovat runoniekat?
No, kummahan tuo ei olekaan, kun hän joka päivä näkee tämän alinomaisen lainaamisen ja vigileeraamisen. Niin, niin, kuinkahan tämä lopullisesti päättyy, tämä toimeton ja ylellinen elämämme, jota tässä kaupungissa olemme alkaneet? Tuo on huoli, joka päivä päivältä tuntuu minulle yhä raskaammalta ja vaikeammalta! Jos kuitenkin voisin tunnustaa kaikki Lauralle!
Päivän Sana
Muut Etsivät