Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
ORANIALAINEN. Vaan jos hän nyt vaatis' itselleen enemmän, ja nimittäisi epä-uskollisuudeksi, mikä meistä nähden ei ole muuta kuin että pidetään oikeuksistamme kiinni? EGMONT. Me tiedämme puolustautua. Hän kutsukoon Kultaisen Taljan ritarit kokoon! Me annamme heidän tuomita lain mukaan.
Koko maan päällä en tunnusta minä ketään tekojeni tuomariksi muita kuin tähtikunnan suuri-mestarin yhdessä ritarikokouksen kanssa. KLAARA. O, sinä voisit hyvin antaa koko maailman tuomita itseäsi! Sametti on sangen ihanaa, ja nauhat ja korko-ompelukset! Eihän tässä tiedä, mistä alkaa. EGMONT. Katsele vaan kylliksesi! KLAARA. Ja tämä Kultainen Talja!
Nyt on jo niin paljon vaimoja joukon muassa, kirjoittaa hän, että kun lähtään ulos, ei se näytä miltään sotilaskululta, vaan mustalais-laumalta. EGMONT. Olkoon vielä menneeksi tällä kertaa! Se on niin pulska, nuori mies. Sen ohessa pyysi hän minulta lupaa niin hartaasti ennen kuin minä läksin.
Mutta eikö ole itse kunkin mielivallassa jälleen karata sen rajoista yli? Ken tahtoo kansaa estää riehumasta uudelleen? Miss' on mahti heitä pidättämään? Ken takaa meille, että he yhä edelleen osottavat uskollisuutta ja alamaisuutta? Heidän hyvä tahtonsa on ainoa takaus, mikä meill' on. EGMONT. Ja eikö kansan hyvä tahto ole varmin, jaloin takaus? Totta totisesti!
Nyt oli mulla toivo kerran saada olla sinun kanssasi, elää sinun kanssasi, liittyä sinuun. Nyt tämä kaikki on mennyttä, ja minä näen sinut täällä! EGMONT. Ystäväni! jos se vois' sinua lohduttaa, niin ota vastaan minulta se vakuutus, että mun sydämeni heti ensi silmäykseltä tuli sinulle vastaan! Ja kuule minua nyt! Puhutaan joku rauhallinen sana keskenämme!
Sinä osaat minuun, vaan sin' et haavoita minua; minä tunnen ainoastaan sen tuskan, mikä musertaa mun rintani. Voi minua! Voi! Tänlaiseen näkemykseen olen minä kasvanut, tänlaiseen näytelmään on minut lähetetty tänne! EGMONT. Sinä ratkeat valituksiin? Mikä liikuttaa, mikä surettaa sinua? Vai onko sinulla siitä myöhä katumus, kun sinä kortesi tulit kantaneeksi tuon häpeällisen kapinalahkon kätyrinä?
Alussa hyvitin minä itseäni tällä tyhjällä toiveella, ja jo silloin tunsin minä tuskaa ja hätää, peljäten, että täytyy vielä nähdä sinut tässä tilassa. Nyt se on täys tosi, on varma. Ei, min' en voi hillitä itseäni. Kuka antaa mulle avun, kuka keinon, jotenka välttää välttämätöntä? EGMONT. Niin kuule minua!
Teidän nimenne on Jetter. JETTER. Suuri armo teiltä, että vielä muistatte sen! EGMONT. Min' en helposti unhota, ketä kerran olen nähnyt ja puhutellut. Ja nyt hyvät miehet, tehkää mitä teihin tulee, pitääksenne rauhaa yllä! Te olette jo kyllin huonossa huudossa ennestään. Elkää ärsyttäkö kuningasta enää! Hänen kädessään on kuitenkin lopulta valta ja voima.
EGMONT. Vaan mistä se koituu, että sinua liikuttaa niin syvälti näin ventovieraan kohtalo? FERDINAND. Ei vieraan! Et sinä ole vieras minulle. Sinun nimesihän minun ensi nuoruudessani loisti kuin taivaan tähti mulle vastaan. Mitenkä usein olen minä kuulustellut kuulumisia sinusta, kysellyt sinua! Lapsen toivo on nuorukainen, nuorukaisen mies.
Mutta tekin opitte vielä leikkimään naissydämillä, ja muistakaa silloin, mitä sanon teille: emme kaikki ole posliininukkeja. Emme ole sylikoiria, joita saadaan sokeripalojen avulla istumaan, emmekä kissanpentujakaan, joita houkutellaan lankakerän jäljessä juoksemaan. Me vaadimme, että meitä kohdellaan niinkuin ajattelevia olentoja. Markiisitar Egmont oli tällä hetkellä kaunis ja jalo.
Päivän Sana
Muut Etsivät