Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
JUNKKA. Mies hoi, sinullahan jo sunnuntaina oli taskussasi todistus siitä, että hän sinua rakastaa: hänen pikkuliinansa. VARJAKKA. Ei se ole Eevan. JUNKKA. Se on Eevan. Sellaisia pikkuliinoja ei ole koko maapallolla muilla kuin Eevalla. Siitä on vuosia niin paljon kuin Eevalla on ikää, kun minä niitä pikkuliinoja toin puoli tusinaa tarkoittaen tuliaisiksi toiselle Eevalle, tämän Eevan äidille.
«Jumala kyllä siunaa sinua, hyvä, puhdassydämminen tyttöseni!» lausui äiti syleillen häntä ja ilon ja rakkauden kyyneleet vuotivat sinä iltana. Toinenkin kosiminen. Varhain seuraavana aamuna lähetettiin Eevalle kaunis kimppu ihania sammalruusuja, joiden välistä pilkisti esiin kirje.
Uskoin, ettet ole Eevalle syrjäinen. VARJAKKA. En ole osannut aavistaa, että sellaista olette toivonut, niin hyväntekijäni kuin olettekin. Melkein olen pelännyt päinvastaista, kun ette koskaan ole minulle sanallakaan maininnut Eevasta. Ette kertaakaan edes hänen nimeään maininnut. JUNKKA. Olen tahallani karttanut, etten mitenkään häiritsisi sydämesi vapautta.
«Etkö ole järjellinen, kahvipannu ja ole kiehumatta yli laitojesi niinkuin hölmö, kun kerrankin saat keittää kahvia naisillekin!» torui assessori, «tässä Leonore neitiseni, tässä on rohtoja äidille ja Eevalle! Louise sisko! olkaa hyvä käyttäkää hyväksenne koko ruokavarastoni!
Eeva riensi kiireesti sinne. Vaan hän tapasi jo tiellä kaivatun. Kyösti-suutari oli tullut kotiin ja herättänyt lukian hänen innostaan. Mutta Johanneksen tullessa kinkeritupaan oli jo toisen perheen lapset esillä. «Odota!« sanoi kirkkoherra Eevalle, joka puoliväkisin tahtoi saada Johanneksen luetettavaksi.
Arvattavasti olisi Eeva nurkumatta alistunut vanhempainsa tahtoon, jonka he erinomaisella lempeydellään koettivat tehdä hänelle helposti seurattavaksi, ellei seuraavan päivän illalla majuri R *ltä olisi saapunut Eevalle kirje, joka saattoi hänen sielunsa vallan liikutuksen melkeinpä epätoivon valtaan.
Kaarle XII katseli häntä miltei kummastellen. Leppeä hymyily levisi hänen tuimille huulilleen, hän ojensi Eevalle kätensä ja sanoi: Nouskaa ylös! Minua ilahduttaa, että ruotsalainen nainen ei pelkää. Kuka on käskenyt teitä puhumaan minulle Suomenmaan puolesta? kysyi hän edelleen leppein kasvoin.
Sakset olivat kauniit hänestä, vaan varsinkin laatikko. Jaakko lupasi Eevalle laatikon, sitten kun on äiti saanut saksensa. Jaakko näytti ja selitti, että hän oli pannut kirjekuoren siihen, että luultaisiin laatikon ja saksien tulleen postissa Amerikasta. Eevasta se oli erinomaista ja mukavaa. Kuule, Jaakko! Ei sanota kenellekään! Sanotaan Esterille, että ei sinulla olekaan sakset, vaan muuta.
Matkapäivä. Kaikki olivat vilkkaassa liikkeessä lähtöpäivän aamuna. Assessori lähetti Eevalle suuren kauniin kukkakimpun, jonka tämä heti tasasi siskojensa kanssa. Laamannilla oli «toimeliaisuuden puuska»; hän asetti itse rouvansa ja tyttärensä vaatteet matka-arkkuun, sekä väitti, ettei kukaan osannut tehdä sitä paremmin kuin hän ja ettei kukaan voinut saada enempää vaatteita mahtumaan kuin hän.
Erkanipa emäntäinkin pulskeasta parvesta pian keskievarin pullea, monisormuksinen, tohveli-palttoinen emäntä ja yhtyi Eevaan. He puhuivat vähän aikaa keskenään, ja puheen päätökseksi antoi Eeva Keskievarin emännälle kirjoituksella täytetyn paperilapun ja emäntä Eevalle korean setelin. Ja niin se kauppa kävi, kävi kaikessa hiljaisuudessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät