Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 8. marraskuuta 2025


Mitä asiaa mahtanee hänellä minulle olla? kysyi Eerikki itseltään ja oli kysynyt samaa jo ainakin kaksikymmentä kertaa. Ovi avattiin, kamaripalvelija jäi ulkopuolelle, ja Eerikki oli nyt valtakunnan keskuksessa eli puhuaksemme hovirunoilijain tapaan silmätysten "auringon" kanssa.

He juoksivat kautta kaikkien puutarhan koukkuisten käytäväin tyttö edellä, Eerikki jäljessä, niinkuin leikkivät lapset, niinkuin siivekkäät pääskyset, ajattelematta muuta kuin sitä hetkeä, jossa elivät.

Oi, se olisi kauheata... Niin ajatteli Eerikki, ja se ajatus oli hetkeksi mykistänyt hänet ja viivyttänyt hänen päätöstänsä heti hakea ilmi Vanloo.

Sitä en epäile, koska minulle on sitä niin usein vakuutettu, jatkoi kuningas, ja minä huomaan, että sinä osaat sorvata pikku juonia samalla menestyksellä kuin nappejakin. Mene saadaan nähdä, mitä voin tehdä. Eerikki oli siksi kokenut, että ymmärsi, kuinka vähäiset hänen toiveensa olivat tuossa asiassa.

Eerikki hyppäsi pensasaidan yli takaisin puutarhaan, Jos teidän armonne suvaitsee, niin pyydän saada tavata hänen ylhäisyyttänsä. Minulla on kirje hänelle ja minä olen kauan ja turhaan etsinyt häntä Tukholmasta. Vakuutettuna kreivi Tessinin suojeluksesta ei Eerikki nyt enää epäillyt lähteä linnaan.

Tunnusta heti, että olet jonkun petturin palkkalainen! kiljaisi kreivi uudestaan, sillä hovilla oli siihen aikaan paljon salaisia vihollisia. Ennenkuin mitään muuta sain oppia, vastasi Eerikki silmiään räpäyttämättä opin minä äidiltäni puhumaan totta Jumalan ja ihmisten edessä.

Ajatteli hän, miten ihminen voipi noin julkisesti pettää lähimmäistään... Eiköhän tuommoisen ihmisen omatuntokaan enää varoita moisista töistä?... Eiköhän tuolle ihmiselle kukaan ole sanonut, että pettäminen on synti?... Eipä Eerikki malttanut olla puhumatta ajatuksiaan, vaan sanoi vakaasti Simolle: "Eikös ole synti tehdä vääryyttä ja petosta lähinmäiselleen."

Kuningas kutsui ensin Suomalaisia vapaehtoisesti taipumaan uuteen oppiin, vaan he olivat niin "uppiniskaisia että mahdotonta oli hyvällä saada niitä siihen." Kuningas Eerikki karkasi silloin niiden päälle ja "tappoi kaikki, jotka eivät tahtoneet taipua oikeuteen." Sillä tavoin heitä pakoitettiin ottamaan vastaan kristioppia.

Laivaan tultuaan kohtasi Eerikki siellä erään vanhan ystävän, joka oli muuttunut yhtä paljon kuin Toivo itse, ja se oli laivan kapteeni.

Te olette saanut kirjeeni, lausui Eerikki, mutta tiedättekö myös... Kaikki, parahin ystäväiseni. Seuratkaa minua heidän luokseen! Mutta, lisäsi hän samassa, onko heille tästä kohtaamisesta edeltäkäsin ilmoitettu? He odottavat teitä, vastasi Eerikki, tarttui Vanloon käteen ja vei hänet sisimmän huoneen ovea kohden.

Päivän Sana

raudalla

Muut Etsivät