Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Rattaiden eteen oli valjastettu kolme nopeata belgialaista hevosta. "Meidän täytyy kiiruhtaa, ruhtinatar", kuiskasi Dolios nostaen hänet pehmeille patjoille. "Kantotuoli on liian hidaskulkuinen paetessasi vihollisiasi. "Hiljaa ja nopeasti, ettei kukaan huomaa meitä." Amalasunta katsahti vielä kerran ympärilleen. Dolios avasi puutarhan portin ja ajoi vaunut siitä ulos.
"Olemmeko joutuneet vihollisten käsiin." "Emme", sanoi Dolios, jonka hän ennestäänkin tiesi umpimieliseksi ja synkäksi mieheksi ja joka tällä matkalla oli ollut vielä salaperäisempi, "mutta pyörä on särkynyt. Sinun on noustava pois vaunusta siksi, kun se on korjattu." Kiivas tuulenpuuska sammutti samassa tulisoihdut, ja kylmä sade pieksi pelästyneen ruhtinattaren kasvoja. "Noustako pois? Täälläkö?
Silloin ilmestyi pensastosta kaksi miestä. Toinen nousi ajajan paikalle ja toinen portin luona seisovan satuloidun hevosen selkään. Amalasunta tunsi miehet Cassiodoruksen uskollisiksi orjiksi. Ne olivat, samoin kuin Dolioskin, aseilla varustetut. Dolios sulki huolellisesti puutarhan portin ja laski vaunun luukut alas. Sitten hän hyppäsi oman ratsunsa selkään ja paljasti miekkansa.
Hän aikoi lähteä kukkulaa alaspäin tielle, mutta jalat eivät kannattaneet. Hän vaipui polvilleen ja haavoitti poskensa teräviin kiviin. Pian oli Dolioskin tulisoihtuineen paikalla. Hän nosti haavoittuneen ruhtinattaren sanaakaan sanomatta pystyyn. "Dolios", huusi Amalasunta tointuen, "anna tänne tulisoihtu. Minun täytyy saada nähdä, mitä siellä oli, mitä siellä on."
Omituinen uteliaisuus, jonka sieluntuskat usein aiheuttavat, veti häntä vastustamattomasti eteenpäin, hän ojensi soihdun aivan patsaan viereen ja luki sen lepattavassa valossa sanat: "Ikuinen kunnia kolmelle baltille Thulunille, Ibballe ja Pitzalle. Ikuisesti kirottu olkoon heidän murhaajansa." Kiljaisten Amalasunta horjahti taaksepäin. Dolios vei hänet puoleksi tainnoksissa vaunuun.
Kauhuissaan pakolais-raukka katsoi vanhusta, joka todellakin ohjasi venhettä varmasti ja suoraan. Amalasuntasta tuntui, että Karon vei häntä Styxin yli varjojen harmaaseen valtakuntaan. Hän kääri poimullisen vaippansa tiukasti ympärilleen. Muutamien aironvetojen perästä olivat he perillä. Dolios nosti vapisevan ruhtinattaren venheestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät