Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Jeanne käveli verkkaisin askelin edestakaisin äidin kujannetta pitkin, Couillard'in moision laitaa. Häntä painosti jokin, aivankuin aavistus vasta-alkavan yksitoikkoisen elämän pitkästä ikävästä.
Niinpä synnyttivät hänessä joka päivä sen paikkakunnan pikku juorutkin yhä suurempaa inhoa, yhä suurempaa halveksumista ihmisiä kohtaan. Couillard'in tytär oli saanut lapsen ja pian oli vietettävä häät. Martinin palvelijatar, muuan orpotyttö, oli raskaana. Eräs viisitoista vuotias naapurin tyttö oli raskaana.
Couillard'in talossa riisuttiin hevonen valjaista, ja sillä välin kuin Rosalie poikansa kanssa meni asioilleen, tarjoutuivat moision vuokralaiset saattamaan Jeannea kartanoa katsomaan. Kartanon isäntäväki sattui juuri olemaan poissa ja hänelle annettiin avaimet käteen. Hän meni sinne yksin, ja tultuaan vanhan kartanon eteen meren puolelle, pysähtyi hän katselemaan.
Saadakseen taas itselleen hevosia pani hän Couillard'in ja Martin'in kanssa tekemiinsä välikirjoihin erityisen pykälän, joka velvoitti nämä molemmat alustalaiset antamaan hänen käytettäväkseen kumpikin yhden hevosen yhtenä päivänä kuukaudessa hänen määräämänään aikana, jota palvelusta vastaan heidät vapautettiin maksamasta kanaveroa.
Aidan luona näki hän Julienin johtamassa puiden oksimista. Silloin kääntyi hän vasemmalle kulkeakseen Couillard'in pihan läpi ja toisti vielä itsekseen: "Antakaa minun olla, rouva, minulla ei ole enää mitään täällä tekemistä."
Hän riensi hänen luokseen pitkin askelin ja huusi käsiään huitoen: Semmoinen hän on, semmoinen hän on, tuo mustatakki! Näetkös sen nyt? Talonpojat olivat rientäneet paikalle, ja kaikki katselivat kuollutta eläintä. Couillard'in emäntä sanoi silloin: Voiko sitä olla noin julma?! Jeanne oli kerännyt kaikki seitsemän penikkaa ja sanoi tahtovansa kasvattaa ne suuriksi.
Jeanne pukeutui, meni ulos ja, jotakin tehdäkseen, lähti katselemaan moisioita. Martin'in talonväki ihastui kovin hänen tulostaan ja emäntä suuteli häntä poskelle. Siellä hänet vaadittiin juomaan lasi aprikoosiviinaa. Sitten hän lähti toiseen moisioon, Couillard'in perheen luo, jossa ihastus oli yhtä suuri. Emäntä silitteli hänen päätään, ja siellä oli nautittava ryypyllinen mustaviinimarjaviinaa.
Kaksi päivää myöhemmin, aamiaisen jälkeen, kun Julien lähti ratsastamaan, hyppäsi muuan iso nuorukainen, joka oli iältään siinä kahdenkymmenen kahden ja kahdenkymmenen viiden välillä ja oli puettu uuden uutukaiseen siniseen puseroon, joka oli vasta kangistettu, niin että sen hihatkin pulloilivat, ja ranteista napitettu, salakähmäisesti aidan yli, aivan kuin hän aamusta saakka olisi ollut pensaiden takana piilossa, hiipi pitkin Couillard'in moision puoleista ojannetta, kiersi kartanon nurkan ympäri ja lähestyi varovin askelin paronia ja molempia naisia, jotka istuivat plataanin juurella.
Ja äiti puolestaan ilmoitti hänelle aina, kuinka monta kertaa oli kulkenut suurta poppelikujannetta, sitä, joka oli oikealla kädellä Couillard'in moision puolella, toisessa kun ei ollut tarpeeksi aurinkoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät