Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Minä olen varsin kiitollinen näistä tiedoista. Tilaston tutkija Cokburn erosi minusta katsomatta minua vähintäkään jäähyvästi-tervehdystä ansaitsevaksi. Fabiani ja Corsican tulivat nyt luokseni, ja Fabiani likisti kättäni ystävällisesti. Elleni sanoi hän Elleni on toipuva. Ymmärryksensä on alkanut selvitä. Jumala on vanhurskas ja Hän on pelastava hänen kokonansa.
Corsican oli vastikään sanonut minulle, että Fabiani oli lähtenyt hytistään, ja minä tahdoin saada hänet yksinäisyydestään, kuitenkin olematta hänelle haitaksi. Minä kohtasin hänen laivan keulakannella, ja me puhelimme vähän aikaa toistemme kanssa, mutta puheensa ei mitenkään kallistunut hänen entiseen elämäänsä päin.
Pidän, vastasi Drake, ja tuossa on minun korttini! Näin oli siis välttämätön sattumus, vastoin meidän ahkerointiamme, saattanut nämä veriviholliset yhteen, ja nyt oli kovin myöhäistä saada heidät eroitetuiksi. Emme siis voineet estää asiata käymästä niinkuin kävi. Kapteini Corsican katsoi puoleeni, ja minä huomasin hänen silmissään enemmin surun kuin levottomuuden ilmausta.
Jospa totta puhuisitte, herraseni, vastasi kapteini Corsican, sillä jos Fabiani näkisi sen uhriparan semmoiseen viheliäisyyteen yhtyneenä, niin se olisi hänelle kova puusti, enkä tiedä mitä voisi tapahtua. Fabiani ei huolisi vaikka tappaisi Draken kuin koiran. Mutta oli miten oli, koska te samoin kuin minäkin olette Fabianin ystävä, niin pyydän teiltä tämän ystävyyden osoitusta.
Vähän ajan perästä tuli eräs matruusi Corsicanin luokse, tervehti häntä ja sanoi suoraan tapaansa: Herra kapteini, kumppalit ovat lähettäneet minun sanomaan teille, että olette kelpo mies. He kiittävät teitä kaikki Wilson-raukan puolesta, hän kun itse ei taida kiittää teitä. Kapteini Corsican likisti liikutettuna matruusin kättä.
Me saimme vuodeksi kotiluvan, ja heti sen saatuamme tulimme Punaisen Meren, Suezin ja Franskanmaan kautta pikajunan nopeudella vanhaan Englantiimme. Vanhaan Englantiimme! vastasi kapteini Corsican hymysuin, emmepä siellä enää olekaan, Fabiani. Kyllähän englantilainen alus meitä kuljettaa mutta se on erään franskalaisen yhtiön varustama ja vie meidät Amerikaan.
Niin, vastasi Corsican liikutuksella, jota hän ei kokenut salata nyt on kolme vuotta siitä kuin Fabianilla oli syytä lukea itsensä onnellisimmaksi ihmisistä, ja nyt on hän mitä onnettomimpia! Archibald Corsican jutteli nyt muutamilla sanoilla, että Fabiani Bombayssa oli tullut tutuksi erään ihastuttavan neidin, miss Hodges'in kanssa. Hän rakasti tyttöä, ja oli jälleen rakastettu.
Silminnähtävästi oli hänen elämässään joku onnettomuus, jota en vielä tiennyt ja jota hänen kirjeensäkään ei ollut antanut minun aavistaa. Archibald Corsican sitä vastoin näytti kuin tuntisi hänen tilansa, ja hän osoitti hellää ystävyyttä Fabianille, joka oli muutamia vuosia häntä nuorempi.
Kertomus tuosta "kiinni niitatusta insinööristä" huvitti suuresti Corsicania, joka, kuten Skotlantilainen ainakin, isosti rakasti ihmeellisiä, mutta kuitenkaan ei voinut olla epäilevästi myhäilemättä. Minä näen, sanoi tohtori Pitferge, ettei kapteini paljon usko kertomuksiani? Paljon?... Kenties on kovin paljon sanottu! vastasi Corsican.
Mitä hän sillä tavoin katseli? Kuinka voi hän nähdä tässä synkässä pimeydessä? Minä katsoin parhaaksi jättää hänet ajatuksiinsa, mutta kapteini Corsican meni hänen luoksensa. Fabiani! sanoi hän. Fabiani ei vastannut, hän ei kuullut Corsicania. Tämä huusi häntä vieläkin nimeltä, ja nyt vavahti Fabiani, käänsi pikimmältään päätänsä ääneen päin ja virkahti tämän ainoaa sanan: Hiljaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät