Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Goottisankarit eivät halunneet väistyä solaan kuninkaan taakse. He pysähtyivät ulkopuolelle. Cethegus saavutti ensin Guntariksen. Herttuan heittokeihäs murtui Cetheguksen kilpeen ja tämä pisti omansa Guntariksen vatsaan. Keihäs katkesi haavaan. Ravennan kreivi Grippa aikoi kostaa völsungin puolesta.
Mutta et sinä sitä ilmaiseksi saa. Korvaukseksi on sinun tuotava pureva epigrammi hurskaasta Silverius-ystävästäni." "Oi, Cethegus", huusi iloinen runoilija, jota Cetheguksen menettely imarteli, "vähemmästäkin kuin neljästäkymmenestä tuhannesta solidista ihminen voi olla pureva! Varokoon nahkansa tuo pyhä Jumalan mies." "Entä syöminen kuinka pitkälle olette siinä päässeet?" kysyi Cethegus.
Ensimmäisenä kulki täysissä aseissa, päät pystyssä, ylpeän näköisinä viisisataa miestä johtajana lipunkantaja Visand, joka haavastaan huolimatta oli noussut liikkeelle ja kulki joukkonsa edellä keihääseensä nojaten. Sitten seurasi kuningas Teja viimeisen kilpensä päällä, Cetheguksen keihäs rinnassaan, kypärättömin päin, jalot, kalpeat kasvot pitkän, mustan tukan reunustamina.
Näkemiin!" Hänen silmistään hehkuva tuli loi rohkeutta nuorten roomalaisten sydämiin. "Sinä tulet olemaan meihin tyytyväinen. "Sinä ja Caesar", huusivat nuorukaiset rientäen tiehensä. Cetheguksen huulilla väreili ystävällinen hymy, kun hän hyppäsi vaunuun. "Pyhä isä", sanoi hän sitten itsekseen, "olen sinulle velkaa viimeisestä katakombeissa pidetystä kokouksesta. Aion maksaa sen."
Mutta tämä viha ei kestänyt kauan, ja kuta voimakkaammin Cetheguksen etevämmyys keskustelujen aikana ilmeni, sitä mukaa muuttui hänen vihastumisensa ihailuksi, peloksi ja alemmuuden tunteeksi. Hän käsitti vain yhden seikan. Kirkko oli nöyryyttänyt hänen Belisariuksensa, mutta Cethegus oli nöyryyttänyt sekä hänen Belisariuksensa että kirkon.
Hän ei nähnyt Cetheguksen tuloa, sillä hän oli äitinsä rintaan nojaten heittänyt kreikkalaisen vaipan yli päänsä, jonka piti pian kantaa raskasta kruunua. Kaukana näistä molemmista, huoneen avonaisen kaariakkunan ääressä, joka oli goottilaisten sotilaiden vartioimiin portaisiin päin, seisoi haaveileviin unelmiin vaipuneena nainen, vai oliko hän neito? hurmaavan, huikaisevan kaunis.
Puolen päivän tienoissa ilmoitettiin Cetheguksen tulevan. Hänen katseensa oli synkkä, uhkaava ja jäisen kylmä. Hän meni aivan vuoteen ääreen. Matasunta katsoi häntä silmiin. "Hän on kuollut", virkkoi ruhtinatar levollisesti. "Hän halusikin sitä. "Hän ja sinä. "Turha on sinua soimata. "Mutta nyt näet, mikä seuraa, kun menettelet vastoin tahtoani.
Hänen sydämensä riemuitsi Cetheguksen sanoista. "Kostoa? Kuka kostaisi minun puolestani? Sinäkö?" "Sinä itse! Se on suloisempaa." Hänen silmänsä salamoivat. "Kenelle?" "Hänelle. Hänen perheelleen. Kaikille meidän vihollisillemme." "Kuinka minä, heikko tyttö, voin sen tehdä?" "Kuule minua, Camilla.
Mutta Cethegus heitti kilpensä pois ja otti hyökkäävän Aligernin miekallaan vastaan. Saatuaan haavan rintaansa miesparka kaatui Hildebrand-vanhuksen käsiin. Tämä jätti raskaan kivikirveensä ja kantoi haavoittuneen Tejan ohi solaan. Hyvin oli Aligernkin heittänyt. Cetheguksen kädestä tuli kovasti verta. Hän ei välittänyt siitä.
Italialaisia ja gootteja vaadittiin vannomaan uskollisuudenvala uudelle hallitsijalle. Cetheguksen suunnitelmat olivat siis onnistuneet. Onnettoman naisen omaatuntoa painoivat raskaasti monet ajattelemattomat teot, vieläpä muutamat verityötkin. Jalot luonteet etsivät sovitusta ja lohdutusta uhrauksissa ja kieltäymyksissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät