Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Mitään vastaamatta teki Boscovitsh italialaisen liikkeen ojentaen käsivartensa, kohauttaen olkapäänsä ja vetäen kaulansa lyhemmäksi; tällä mykällä tavalla näytti hän tahtovan sanoa: »chi lo sa? »Kuultuamme neuvoksemme mielipiteen», jatkoi kuningas leikkisästi nenäänsä ääntäen, »olemme me sen lausuman myönnytyksen mukaan valmiit jättämään hallituksen, milloin tahansa.»
Hovineuvos Boscovitsh kirjoitti hänen sanelunsa mukaan, ja kun kuningas ilmestyi heidän luoksensa klo 12 päivällä, jätti hän nämä hänen allekirjoitettavaksensa. Kuningas allekirjoitti tietysti kaikki, mitä toinen vain tahtoi, vaikka ivallinen hymy silloin aina kierteli hänen huulillansa.
Hän tiesi epäilemättä, kuinka asian laita oli. Seurasi vaitiolo, jonka kestäessä kaikkia vaivasi sama levoton ajatus. Herttua sen äkkiä lausui julki: »Mitähän kuningatar tästä sanonee?» »Ehkä on hänen majesteetinsa ilmoittanut siitä hänelle», arveli Boscovitsh vavisten.
Clematitis-kasvi kädessä seisoi hän siinä onnellisena riutuvan auringon laskiessa, kunnes äkkiä puhkesi sanomaan: »Hiisi vie, nythän on jo myöhäinen... Täytyy joutua kotiin!... Hyvästi!» »Minä tulen kanssanne», sanoi Méraut. Boscovitsh hämmästyi.
Hän oli ollut läsnä onnettomuuden jälkeisessä kohtauksessa ja tiesi siis, kuinka Méraut oli menettänyt paikkansa, vaikka hän ei aavistanut, että tähän oli eräs toinenkin syy vaikuttanut. Hm, mietti Boscovitsh, entäs kuningatar ... ja muut, mitäs he sanoisivat, jos Méraut...?
Boscovitsh pani äänekkään vastalauseen, mutta lähti kuitenkin astumaan Mérautin kehoituksesta. Tämä taas seurasi hänen jäljessänsä kaikista vastalauseista huolimatta. Mikä liikutus valtasikaan Mérautin, kun puistokadulta puutarhaan vievä pieni portti narahtaen aukesi, ja hän äkkiä huomasi joutuneensa sille paikalle, missä hänen elämänsä oli tyhjäksi tehty!
Ruhtinatar Colette taas oli keveä lintunen, joka alinomaa siisti höyheniänsä; Boscovitsh tuntui hänestä lapsimaiselta ja markisitar vanhalta hupsulta. Tosin oli talossa vielä isä Alphée, mutta tuo kömpelö ja kuiva munkki ei ymmärtänyt viittauksia, ei kuningattaren salaisia kärsimyksiä eikä hänen povessansa asuvia pelkoja ja epäilyksiä. Näihin vaikutti ehkä myöskin alkavan talven kolkkous. St.
Boscovitsh säpsähti kuin peljästynyt jänis ja riensi taululle; kuningas taas kumartui koko pituudellansa biljardin ylitse tarkaten yksinomattain aikomaansa omituista tyrkkäystä.
Kiihkeästi huohottaen kuiskasi Boscovitsh: »Luopumuskirjelmä on valmiina... Itseni on minun täytynyt se kirjoittaa... Majesteetti allekirjoittaa kai sen juuri tällä hetkellä... Ma che, ma che... Hän on kuningas ... ja sitä paitse lupasi hän toimittaa takaisin kasvioni... Kauniit, harvinaiset kasvini!...»
Päivän Sana
Muut Etsivät