Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Voittajainkin joukossa löytyi lukuisia uhria. Muun muassa Bartolomeo. Kaatuessaan hän oli sanonut: "Olen kostanut sinun, vaimo parkani ... ja nyt tulen sinun luoksesi!" Sitten, juuri kuolemaisillansa hän oli huudahtanut, epätoivon tuska silmissä: "Lapseni! Voi! lapsi parkani!" Fritz, hereten itkemästä, vastasi: "Olenhan minä niiden vanhin veli?
Ranskan kuningas ei ole minua unohtanut; hetki on tullut! Turmio niille, jotka maatani uhkaavat! Haa! tällä kertaa en pakene, sen vannon, Jumal'auta!" Hän oli tuskin lopettanut, kuin lukuisia askeleita kuului käytävässä. Ovi avattiin rajusti. Bartolomeo syöksi huoneesen läähättäen, kalpeana ja kamalana kasvoiltaan; hän huusi: "Kostoa! Kondottierit ovat mökkini sytyttäneet.
Ja, kun novitio ei mitään vastannut: "Kuka sitten onkaan, veliseni Fridolin, tuo, jota niin suurella kärsimättömyydellä näytätte vartovan?" "Et ainakaan sinä, Bartolomeo", novitio ynseällä äänellä vastasi. "saako seuralaisillesi kertoa tarinan pyhästä Meinrad'ista, vai oletko sen kenties itse jo heille kertonut?" "Pyhä Madonna! minäkö teidän toimiinne tunkeuisin, signor Fridolin.
Fridolin, nojautuen Villon'in puoleen, kuiskasi tämän korvaan: "Kolmas-toista on varmaankin veli Starck." Bartolomeo jatkoi: "Niiden lisäksi muutamia palvelijoita, nimittäin joukko koiria, tiedättehän noita suuria, vahvoja St. Bernhard'in koiria, jotka ovat liikkeellä vaikka mimmoisessa myrskyssä, haistavat lumen alle haudatun matkustajan, ja väliinpä vielä kaivavatkin siksi, kun saavat sen esiin.
Se seisoi Martigny'n yläpuolella, yksinäisellä mäennyppylällä, kapean solatien päässä, joka vei suurelle St. Bernhard'ille. Matala, huonosti kokoon kyhätty tönö, josta kolme neljännestä seisoi lumen peitossa. Bartolomeo kajahutti torveansa, jota kantoi vyötäisillään. Heti paikalla ovi aukeni.
Bartolomeo komensi, "kaikki yhteen ja pysykää alallanne! ... lumivyöry!" Hänen toverinsa tuskin ehtivät totella, ennenkuin ääretön lumimöhkäle irtaantui vuoresta, vieri alas ja syöksi ukkosen jyrinällä heidän päällensä.
Sen lisäksi oli kaikki ryöstetty, kaikki hävitetty. Ei suojaa pään päällä. "Tulkaa meidän kanssa", Bartolomeo heille sanoi, "nuo hyvät veljet tuolla tunturilla ovat kaikkia onnettomia kohtaan vieraan-varaiset. Heidän luostarinsa on Herran huone."
Hänen takanaan kulki Bartolomeo poikinensa, Villon ja Troussecaille, silmillään tähystellen, ääneti ja varovasti. Ei siinä kyllä, että yö oli musta, vaan lisäksi vielä oli vähän matkan päässä aina kallionlohkareita, joiden taakse olisivat tarpeen tullessa voineet kätkeydä. Samassa määrässä kuin lähestyttiin linnaa, laulut ja naurut tulivat yhä vilkkaammiksi; mässäys oli korkeimmillaan.
"Hyvä on! poikani", Bartolomeo vastasi, "minä olen tytyväinen." "Voi, isäni! miksi taasen olin tottelematon sinua vastaan, kun eilen menin metsästämään tuntureille? Jos olisin kotona ollut, olisin puolustanut äitiämme!" "Kostakaamme!" Muut sillä välin tarkastivat linnaa, joka ylpeänä seisoi erään mäen kukkulalla, ja näytti jotenkin arvokkaalta.
"Isä", lausui vanhin pojista, "sinä tulet juuri paraiksi. Tänä iltana on mökissä lihavaa paistia. Eilen tapoin ensimäisen karhuni!" Bartolomeo ei saattanut olla vähäisen ylpeyttä osoittamatta, mutta samalla kertaa hän oli säpsähtänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät