Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Minä katsoin avonaisesti häntä silmiin. Todella, pikku Liisi? Olitko sinä niin järkevä? Siihen en virkkanut mitään. Hänkin vaikeni hetken ja tarkasteli minua. Kuule hän vilkaisi Anttiin, minä nyt kysyn sinulta yhtä asiaa. Hän kääntyi, hymyili ja hiljensi äänensä, kun jatkoi: Oletko sinä taipuvainen mustasukkaisuuteen? Agnes
Minusta he sopivat niin hyvin toisilleen. Hänen sulhasensa on niin hieno mies. Emme osanneet aavistaakaan, vaikka kyllähän heitä aina on nimitetty toisilleen. Kaarina, anna minulle saali... Istu sinäkin tähän! Minusta on ihan kuin te olisitte minun oma poikani, ja sentähden puhun teille näin avonaisesti...
Henrik souti ja neiti Hanna käänteli melalla venettä minne tahtoi. Hän katseli omituisen luonnollisesti ja avonaisesti Henrikiä silmiin, vaikka puhui kaikellaisista vähäpätöisyyksistä, niinkuin siitä, että valkoset lumpeet olivat hänen mielestään paljon kauniimpia kuin keltaset, tai että kahilan lehti kerran leikkasi syvän haavan hänen sormeensa, ja muusta semmoisesta.
Hänen tuli ja täytyi avonaisesti tunnustaa täti Holmalle ja Ellille, että hän ei ansaitse heidän rakkauttaan. Mutta tultuaan eteiseen hän pysähtyi. Mielensä kouhuili kuin olisi hänet sieltä karkotettu saamatta heille sanotuksi, miten hän rakastaa ja voi rakastaa. Sen he voisivat nähdä, jos Lauri olisi onneton, kaikkien hylkäämä, ruma, niin ruma, että he itsekin kauhistuisivat.
Liisa nyökkäsi päätään; hän istui vastapäätä tätiään kalpeana, mutta tyyneenä ja katseli avonaisesti hänen ilmeikkäihin silmiinsä. Kerro nyt, lapseni, kaikki, sillä siitä päättäen, että tulit luokseni, voi olettaa sinun luottavan minuun; kunpahan vain voisin osoittaa, että olen luottamuksesi ansainnut. Kuinka alkoi teidän aviollinen epäsopunne?
Jatkakaa te vaan matkaa. Mieluummin minä palaisin laivalla. Antti tuntui olevan kahden vaiheella vieläkin. Katseli vuoroin minuun, vuoroin rantaan. Mutta näinhän sen: sisin halu hänellä oli jäämään sinne Agnesin kanssa, hän vaan ei ilennyt sitä haluaan seurata suoraan ja avonaisesti. Oli sen vuoksi vastustelevinaan. Ooh, minä ymmärsin hänet liiankin selvään. Jospa vielä käännyt sairaaksi?
Oi, Joosefista Tullut ilosanoma Vanhan mieltä virkistävi. Herra tahtoo puhua! »Viel' et ole unohtanut, Etkä hylkää kuitenkaan; Vaikka olet kurittanut, Armahdatkin uudestaan!» »Armoa ja rakkautta, Herra pitkämielinen, Kaikki työsi tarkottavat, Pelastusta syntisen. Puhu, Herra, tässä olen: Puhu avonaisesti, Että kurja sydämmeni Ymmärtäisi tahtosi!» Vuoden vaiheessa.
»Siinäpä se, että minkä vuoksi hän ei kääntynyt vanhempiensa puoleen, minun puoleeni?» kiivastui forstmestari. »Minkä vuoksi hän ei tullut ja suoraan ja rehellisesti ja avonaisesti sanonut, että niin ja niin, mikä on neuvonne? Olisi luullut, että tällainen asia pakottamalla olisi pakottanut hänet lähestymään, vaan eipäs!»
Hän kertoi Olaville avonaisesti, että hän ennen aikaan, luettuaan Ibsenin »Noran», oli tuominnut häntä siitä, että hän jätti lapsensa, mutta että kun Olavi nyt selitti, ettei muuten ollut mahdollista ja että Noralla oli velvollisuuksia itseäänkin kohtaan, se alkoi tuntua Ellistäkin välttämättömältä.
Alman korvat lensivät punaisiksi, mutta hän ei virkkanut mitään, neuloi vaan. »Tiesitkö sen, Alma?» »Tiesin», kuului hänen huuliltaan vihdoin hiljaa. Hetken aikaa oli Johnkin nyt ääneti. »Parempi», sanoi hän sitten, painuneella äänellä, tarttuen uudelleen kynään, »että itse olisit siitä puhunut suoraan ja avonaisesti».
Päivän Sana
Muut Etsivät