Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Pusertaen kädellään kulmiansa hän melkein juoksi edestakaisin. "Tyyntykää, älkääkä hukuttako aivojenne avaimia!" varoitti kirjanpitäjä nousten ja tarttuen nuoren neiden käsivarteen. "Minä kysyn teiltä ainoastaan: ell'ette ole Lotharin lapsia, kenenkä lapset sitte olette?" Oi taivas, Charlotte ruhtinattaren tytär! Vähällä olin pudota alas piilopaikastani. Nythän kaikki oli hyvin, kaikki!
"Kuninkaallisia käskyjä! joll'en minä pääse kohta sisälle, niin hirteen huomenna joka vartija-sotamies!" Kuninkaan kopea puhe taisi vaikuttaa kersanttiin, vai olisiko hän aavistanut, että kuningas itse vaatei päästä sisälle; lyhykäisesti: kersantti piti parhaimpana mennä noutamaan avaimia ja herättämään linnan-päällikköä. Kohta porasi linnan portit, me ratsastimme sisään ja olimme kaupungissa.
Sisemmässä oli olkivuode ja ulommassa kaksi tuolia ja pöytä sekä avaimia seinällä. Akkunan luona puupenkillä istui muuan nainen yötä päivää katsellen ääneti ja miettiväisenä muurinaukkoon, josta kuninkaan vankilaan tuli valoa ja ilmaa. Nainen oli Rautgundis. Hänen silmänsä eivät hetkeksikään kääntyneet tuosta muurinaukosta. "Sillä siihen hänkin katselee", sanoi hän itsekseen.
Ja suorissa riveissä marssi joukko kentän oikealle laidalle. Heidän jälkeensä seurasi toinen joukko. Siinä oli jättiläisen kokoisia miehiä tummissa puvuissa. Kädessä heillä oli rautatangot ja vyöllä riippui hohtimia, tiirikoita ja avaimia. Komentajan ääni kuului taas: "Murtovarkaat asentoon!" Ja joukko asettui kentän vasemmalle puolelle.
He miekkavöin ja valkoviitassaan, Kuin jumalina, maassa liikkuvat: Kun näet kaukaa, tunnet vapistusta, Kun lähenevät, maahan lankeat, Et kestä tulta heidän silmistään. Asuvat luolissa ja tutkivat Jotakin syvää henkimaailmaa. Niin taidon avaimia halliten He kasvit tuntevat ja eläimet Lumota voivat, taudit parantaa.
Edvard piiritti sitte Calais-kaupungin, jonka täytyi sitkeän vastarinnan jälkeen viimein antautua. Vihoissaan kuningas käski kuutta kaupungin etevintä porvaria saapumaan nuora kaulassa englantilaisten leiriin tuomaan kaupungin avaimia ja antautumaan alttiiksi voittajan kostolle. Eräs porvari tarjoutui vapaaehtoisesti menemään kuolemaan ja viisi muuta seurasi hänen esimerkkiänsä.
Uhkean emännän sivulla riippui kullatussa renkaassa säteilevä nippu hienoiksi kiilloitettuja avaimia. Minun ei tietenkään tarvitse vakuuttaa teille, herra tohtori, miten tervetullut olette, virkkoi hän, viehkeästi hymyillen. Syvästi kunnioittaen suuteli lääkäri pehtoorinrouvan kättä.
Katso, sentähden ei hän tohtinut jättää viinikellarin avaimia kenellekään muulle kuin sinulle." "Jos te sitä luulette, kunnioitettu isä," sanoi Petter ikäänkun vähän loukattuna, "niin ottakaa itse ne. Ei totisesti minun ole ensinkään tarpeellista olla kellarirenkinä ja kantaa malagaviiniä kauniille Marialle." "Onko hänellä malagaviiniä?" huusi Markus.
Minkäs taitaisi, jos pantaisiin? Ei taitaisi olla sidettä, joka sen kalvosissa kestäisi. Mutta lipettiinhän lähti, kun kuuli papin tulevan. Ja kirkkoon ei uskalla tulla. Ei ole vielä aika tullakaan. Jos tahtoisi, ei tarvitsisi se mies avaimia odottaa. Ettäkö ilman aukaisisi? Saattaisi se senkin tehdä, jos tahtoisi, ja on saattanut tehdäkin. Ettäkö korpin valkoisen höyhenen lukkoon pistäisi...
Aitauksen seipäissä liehui vanhoja merimiesten vaatteita, jotka näyttivät lähteneen tulvillaan olevasta puodista, keskellä muutamia riippumattoja, ruosteisia pyssyjä, vaksitahti-hattuja ja useita kaukaloita täynnänsä niin monilukuisia ja niin erikokoisia ruostuneita avaimia, että olisi luullut niillä saattavansa avata kaikki ovet mailmassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät