United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin sanoen hän pani Glaukuksen käteen rasian, jossa oli kallisarvoisia helminauhoja. Siihen aikaan oli yleisenä tapana, että naimisiin aikovat saivat tämäntapaisia lahjoja, eikä Glaukuskaan siis voinut kieltäytyä ottamasta lahjaa vastaan, vaikka tuo antelias ja ylväs atenalainen päättikin saman lahjan korvata kolminkertaisena takaisin.
»Atenalainen Glaukus, hetkesi on lyönyt», luja ja kirkas ääni sanoi. »Leijona odottaa sinua.» »Olen valmis», atenalainen vastasi. »Veli ja toveri, syleilkäämme viimeinen kerta toisiamme! Siunaa minua ja hyvästi!» Kristitty avasi sylinsä hän puristi nuorta pakanaa rintaansa vasten suuteli hänen otsaansa ja poskeansa huoahti raskaasti kuumia kyyneliä valui hänen uuden ystävänsä kasvoille. »Oh!
Hän pysähtyi hetkeksi. »Miksi», hän mutisi, »miksi epäröin?» Eivätkö tähdet sanoneet, että vain yksi suunnaton vaara minua uhkaa ja enkö ole siitä jo selviytynyt?» »Henki», hän huudahti, »voi uhmata sekä maailmojen loppua että kuviteltujen jumalien vihaa. Tämän hengen nimessä tahdon viimeiseen asti olla voittajana. Eteenpäin, orjat! Atenalainen, jos vastustat minua, tulkoon veresi omaksi viaksesi!
Hän vaikeni, ja vene saapui nyt merelle. »Tunnusta, että olin oikeassa», Glaukus virkkoi, »kun pakotin sinut jättämään huoneesi näin ihanana aamuna tunnusta että olin oikeassa!» »Sinä olit oikeassa, Glaukus», Nydia huomautti nopeasti. »Tuo rakas lapsi vastaa puolestasi», atenalainen virkkoi. »Mutta salli minun istua sinua vastapäätä, muuten kevyt venheemme voi keikahtaa kumoon.»
Tämä ajatus kalvoi häntä pahimmin, ja hänen ylväs sydämensä värähteli pikemmin mustasukkaisuudesta kuin pelosta. Taas hän ääneensä voivotteli. Eräästä pimeästä nurkasta vastasi ääni hänen valitushuutoonsa: »Kuka on minun toverini tänä hirveänä hetkenä? Atenalainen Glaukusko?» »Niin, siksi minua onneni päivinä sanottiin; ja ihmiset antanevat minulle nyt muita nimiä. Entä sinun nimesi, vieras?»
»Vuori! maanjäristys!» kuului joka taholta. Vartijat ja muut pakenivat; Glaukus ja Nydia jätettiin pitämään itse huolta omasta pelastumisestaan. Kun atenalainen huomasi joka taholla vaanivan vaaran, muisti hänen jalo sydämensä Olintuksen. Tämänkin oli jumalten tahto pelastanut tiikerin kynsistä. Pitikö hänen nyt kärsiä vieläkin hirvittävämpi kuolema naapurikopissa?
»Niin», atenalainen vastasi leikitellen huolettomasti koristeilla. »Olen valikoimassa lahjaa Ionelle, mutta en ole vielä löytänyt kyllin arvokasta.»
Historia kertoo, että Timotheus Atenalainen , esittäessään valtionsa hallitukselle kertomusta toimistaan, tuon tuostakin sanoa sutkautti "eikä tässäkään onnella ollut mitään osaa". Mutta kävipä niin, että mikään ei enää sen koommin hänelle onnistunut.
»Sinun suustasi putoo vain pahoja sanoja, jotka eivät ole lainkaan vieraanvaraisia», Glaukus sanoi, »ja tästä lähin haen mieluummin myrskysäätä kuin sinun ystävyyttäsi.» »Siinä teet oikein. Minua hakee vain onneton.» »Miksi onneton?» atenalainen kysyi.
Tuon ukkelin mielestä ei ollut mitään outoa siinä, että hän samalla hetkellä sai kuulla rakkauslaulun säveleitä ja ruton kauhujen kuvausta.» »Oh, ne ovat molemmat niin toistensa kaltaisia», Klodius virkkoi. 'Kas', paksu setä ilahtuneena virkahti, 'poikani on jo täysverinen atenalainen, hän yhdistää hyödyllisen kauniiseen. Voi Minerva, kuinka itsekseni nauroinkaan!