Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Oli keskiyö kulunut, sen hän päätti kuun asennosta ja hän alkoi jo itsekseen miettiä, odottaisiko hän siinä missä oli, vai menisikö hän ruukunkantajatarta vastaan, kun hän ensiksi kuuli keveitä askelia, ja kohta sen jälkeen näki pitkään viittaan käärityn korkeavartaloisen olennon astuvan sfinksikujanteelta suoraan häntä kohden. Oliko se mies, vaiko nainen, oliko se se, jota hän odotti?
Mutta kun olin muutamia tunteja uinaillut ja aioin nousta jalkeilleni, en tuntenutkaan kykeneväni liikkeelle. Jalkani olivat käyneet aivan tarmottomiksi kuin halvatulla. »Täytyy kai minun jotenkin päästä eteenpäin, sillä enhän minä tännekään voi jäädä elävältä mätänemään!» päättelin mielessäni koettaen turhaan pakottaa jalkojani ottamaan askelia. Vihdoin suostui kaksi miestä taluttamaan minua.
"Ruokakalua vartijaväelle." "Eteenpäin!" Kapraali ajoi edelleen matkueensa kanssa, mutta oli juuri ennättänyt muutamia askelia astua, kun joukko tullipalvelijoita syöksähti ulos tullituvasta. "Seis!" huusi ensimmäinen. "Hevosaasin-ajaja, seis ja avaa tukkusi." Kapraali pyörähti päin ja rupesi tappelu-asentoon. "Kunnioitusta Alhambran lipulle," sanoi hän; "nämät kalut ovat kuvernööriä varten."
Hän katsoi ympärillensä ja huomasi olevansa lähellä vanhan Vapun tupaa. Vaikka oli jotenkin kova pakkanen, oli hänen polttavan kuuma, ja hän aikoi juuri mennä sisälle pyytämään vettä juodaksensa, mutta kun hän astui lähemmäksi ja jo tarttui oven salpaan, kuuli hän, kuinka vanhus lakkasi laulamasta ja lyhyen äänettömyyden perästä sanoi tytölle: "luulinpa kuulleeni askelia tuolla ulkona?"
Ennenkuin tiesinkään oli hän hiljaa sulkenut oven, että soitto ainoastaan epäselvästi tunkeutui saliin, ja seisoi muutamin askelia ruhtinattaren edessä.
Niiden tointa seurasi nimismies hajamielisesti silmillään, sammunut paperossi nojatuolin karmilla olevan vasemman käden koukkusen ja etusormen välissä. Viimeinkin kävi viereisen huoneen ovi; sieltä kuului sipsuttelevia askelia, kun väli ovi oli raollaan, ja jotain kilinää kuului sieltä myös. "Lottako se?" kysäsi nimismies. "Niin on." "Saitko sinä seltteriä ja amonjakkia?"
Hänen piti lähteä kotiinsa Evreuxiin yhdeksän ja kaksikymmentä junalle, ja kun kello löi yhdeksän, onnistui Beauchênen, jolla nyt oli hyvin tärkeätä päästä erilleen hänestä, saamaan hänen ottamaan ajuri Saint-Lazaren asemalle, vaikka sinne oli ainoastaan muutamia askelia.
Haudankaivajan seura ei Jerikoa tuntunut huvittavan ja kun kalmuri asettui istumaan hänen viereensä puna Marjetta-vainajan haudalle, lähti poika kotiinsa. Rukkiukko ei vieläkään ollut kotona ja kärsimättömänä, lähtöpäivästä selon saamisen vuoksi, odotteli Jeriko häntä. Ilta tuli ja pimeä vallitsi jo kaikkiaalla, mutta Meyeriä ei alkanut näkyä, ei kuulua. Vihdoinkin viimein kuului etäältä askelia.
Poole, joka oli koko matkan kulkenut muutamia askelia edellä, seisahtui nyt keskelle jalkakäytävää, otti hatun päästään huolimatta purevasta pakkasesta ja pyyhki otsaansa punaisella nenäliinalla.
Olin kadottanut hänen eräitä päiwiä sinusta erottuani ja nyt kohtaan täällä samallaisen ihmisen, saman nimellisen, ja kuitenkin hän on ihan toinen minun pääni pyörii ympäri." "Ja hän on tässä linnassa?" "Ei juuri linnassa, hän on lasten opettajana kapteni S:willa, joka asuu eräitä askelia linnasta." Ernestin silmät kohtasiwat neiden silmän.
Päivän Sana
Muut Etsivät