Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Oletteko suudelleet kuningattaren kättä! huudahti herra de Tréville katsoen d'Artagnan'ia silmiin. Hänen Majesteettinsa on suonut minulle sen kunnian. Ja silminnäkijäin läsnäollessa? Varomaton, kolmasti varomaton! Ei, arvoisa herra, rauhoittukaa, ei sitä kukaan nähnyt, vastasi d'Artagnan, ja kertoi sitten herra de Tréville'lle, kuinka asia oli tapahtunut.
Arvoisa hengellinen herra pyysi tarpeettomasti anteeksi, kun hänen täytyi jättää uusi ystävänsä, ja vakuutti hänelle lopuksi, että hän saattaisi hyvin illalliseen saakka kävellä puistossa pelkäämättä mitään häiriötä. »Tässä paikassa», sanoi hän, »minä aina mietin omia saarnojani, koska täällä saa parhaiten olla turvassa vieraitten käynneiltä.
»Herra kreivi», vastasi Crawford, »minä olen toimittanut päällikönvirkaani viisikymmentä vuotta ranskalaisilta tai burgundilaisilta neuvoja siihen tarvitsematta; ja niin aion, jos sallitte, edelleenkin tehdä, niin kauan kun tämä virka on minun hallussani.» »No, no, arvoisa lordi», sanoi Crévecoeur, »en aikonut teitä loukata.
Voisippa luulla teidän todellakin epäilevän meitä, arvoisa herra, ja meidän täytyvän käydä säännöllisen tutkinnon alaisiksi. Jos asia niin on, suvaitkoon Teidän ylhäisyytenne selittää asian tarkemmin, että toki saamme tietää, mistä on kysymys. Ja jos tämä todellakin olisi tutkinto, lausui kardinaali, niin on moni muu kuin te, herra Athos, saanut ruveta sen alaiseksi, kieltäytymättä vastaamasta.
Sillä välin hän saa kiistellä yhteiskoulun vastustajain kanssa, kirjoittaa raittiuskirjoituksia tai ainakin lausua olevansa samaa mieltä kuin se ja se »arvoisa lähettäjä», puhumattakaan siitä, että hänellä aina täytyy olla ladattu pyssy varsinaisia vastustajiaan ruotsinmielisiä varten. Sitä tehdessään ei hän edes saa jakaa voimiaan, antamalla kullekin asialle osansa, arvonsa.
Niin, arvoisa neiti, jatkoi Bertel, ihastuksella katsellen nuorta pakolaista, vihdoinkin on minun onnistunut, turhaan sitä vuosikausia koetettuani, hankkia teille korvausta viattomasti kärsimästänne vääryydestä.
Tosiaan ei ollut helppoa sälyttää isän syyllisyyttä omille kunniallisille hartioilleen. »Arvoisa kirkkoherra», alotti hän sammaltaen, »unhottakaa hetkiseksi, että kannan Schrandenien nimeä.» Vanhus naurahti katkerasti itsekseen. »Paljon pyydetty», mutisi hän, »paljon pyydetty.»
*Rebekka*. Jätä se kernaammin minun huolekseni. Minä ja matami Helseth pidämme kyllä siitä huolen. *Brendel*. En suinkaan minä salli, että tämä arvoisa rouva ! *Rebekka*. Mitä vielä! Tulkaa te vaan, herra Brendel. Sanokaa eikö ole mitään muuta, jolla voisin teitä auttaa? *Brendel*. Minä en tosiaankaan tiedä, mitä se olisi.
Ei hän minulle ole mitään uskonut. Aavistan vaan. Toht. Hän on pikiintynyt. Muuta se ei voi olla, kun hän on käynyt noin kummalliseksi ja hermostuneeksi. Aina. Niinkuin sinäkin, hänen arvoisa veljensä, siinä tilassa olit. Niinkö? Toht. En tiedä että minä koskaan olisin osoittanut mitään erinomaisempata Aina. No no, se asia sikseen.
MARCIA. Marcialle hän antoi kalliin lupauksen myös, ja tahdotte siis häntä himmentämään kunniansa kaksinkerroin. Arvoisa ritari Arnon rannalta, kuulkaat uudistettu lause: Onnettomuutta, jota tahdotte poistaa, huudatte luoksenne takasin kaksinkerroin.
Päivän Sana
Muut Etsivät