Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Ei ole muilla niin pitkää matkaa kuin on Annilla, hän uskalsi arastellen sopertaa. Ja mitä se siihen kuuluu, kääntyi Aarnold häneen kuivasti, seminaarin laissa ei matkan pituudesta tai lyhyydestä mainita mitään. Loma-aika on sama kaikille. Sen sanottuaan hän lähti omaan kammariinsa. Jysähtämällä meni ovi kiinni hänen jälkeensä. He jäivät taas kahden.
Mennä hänen täytyi sisään yhtäkaikki, kävi sitten kuinka hyvänsä. Kaksi ovea oli porstuaan. Onnen toukoa hän lähestyi toista, tarttui lukkoon ja aukaisi, hiljaa hyvin ja arastellen. Tuli kamariin, jossa oli piano, pöytä ikkunan alla ja tuolia. Molemmin puolin ovea riippui päällysvaatteita seinällä. Ei näkynyt eikä kuulunut ketään.
Aikansa venyteltyään, nousi hän vihdoin vihellellen pystyyn, korjaili pukuaan, huuhtoi erityisen huolellisesti silmänsä ja pisti pieneksi lauluksi, ottaessaan takkinsa harjattavaksi. Mitä sinä aijot? Eero vilkasi veljeensä nopeasti ja arastellen. Mennä hengittämään raitista ilmaa. Se virkistää niin helkkarin hyvin. Hän veti takin päälleen ja rupesi sitte hakemaan lakkiaan.
Silloin isäni mietteissään lausui: Ehkäpä käymme koettamassa onneamme niemen toisella puolen, satamassa päin. Myös siellä on hyvää ahvenruohistoa ja kentiesi paremmin näykkäisi sekä sinäkin saisit kalasi. Arastellen isä tätä puhui, ei sentähden että minä olisin vastenmielinen suostumaan ehdotukseen vaan pikemmin itsensä tähden.
"Niin, armaani, täytyihän meidän siitä lakata", sanoi hän tuon tuostakin pysähtyen laskiessaan piipustaan savupilviä, "kun lapset alinomaa huusivat ja sinä tuskin kymmentäkään minuutia yhtä mittaa ehdit minua kuunnella". Rossiter heitti pois tulitikku-pätkän ja tarttui kirjaansa. "Etköhän tänä iltana lukisi minulle vähän?" kysyi hänen vaimonsa arastellen.
Mutta Rönni ja Kalle, missä he ovat? kysyi Heikki. Molemmat ovat ruukin palveluksessa. He olivat ruvenneet ensin maistelemaan, sitten olivat alkaneet ikävöidä ja sortuivat vihdoin sinne ruukin iloihin. Entäs Jaska? kysyi Heikki arastellen. Sillä Jaska oli ollut hänen lempiystävänsä. Juho viivytteli vastaustaan. Jaska oli sairaana eikä paljon työhön pystynyt.
Ainoaa tytärtä, neiti Augustaa, joka jo oli vanhemmanpuoleinen tyttö, oli luonto äitipuolen tavoin kohdellut, hän oli siitä katkeroitunut ja vetäytyi maailman menoista syrjään, arastellen asettua maailman silmäin arvosteltavaksi.
Se on tähän saakka ollut kuin kaunista satua, mutta nyt...» »Mutta nyt...?» »Nyt minä en tiedä mitä se on, onko se oikeastaan mitään. Kylästä kylään, koskelta koskelle, sadusta satuun...» Puhe katkesi taasen . »Mutta miksi sinä sillälailla kulet?» kysyi tyttö hiljaa, kuin arastellen. »Sitä minä olen usein ihmetellyt.»
Arastellen kyykistyin vielä kerran kanuunan alle, tartuin siihen käsin kiinni ja toivoen tällä kertaa järjellisempää tulosta oikaisin itseni pystyyn. Seisoin siinä vielä kerran kanuuna olalla. Tällä kertaa en pelästynyt. Hylkäsin kaikki järkipäätelmät ja päätin olla järjetön, jos aistimieni todistus vaatii minua sitä olemaan. Nostin kanuunan molemmin käsin niin korkealle, kuin kädet ylettyivät.
Eevi oli ääneti koko ajan kotimatkalla. Tyytyväisenä, mutta melkein arastellen katseli hän kotona saamiansa kauniita lahjoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät