Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Muutkin sen tietävät itse keisarikin." "Mutta sehän ei koske keisarin henkeä eikä valtaistuinta", sanoi Antonina. "Ei, vain hänen vapauttaan, määräämisoikeuttaan. 'Sota gootteja vastaan' 'Belisarius päälliköksi' 'häpeällistä on palvella kiittämätöntä' 'aseta pakko herrallesi hänen omaksi edukseen' "Sentapaisia kirjoituksia oli lapuissa eikö ollutkin?
"Sen vuoksi on minun saatava hänet mukaani, minun puolestani vaikka ylipäällikkönäkin. "Katso, Antonina, minä pidän itseäni suurempana valtiomiehenä " "Belisariukseni on sankari eikä mikään valtiomies", vastasi Antonina. "Mutta naurettavaa olisi verrata minua sotapäällikkönä vandaalien, persialaisten ja goottien voittajaan.
Silverius hymyili, siunasi vielä kerran uskollisia seuralaisiaan ja meni sitten levollisesti telttaan. Belisarius istui saranatuolilla, jolle oli levitetty jalopeuran talja. Hänen vasemmalla puolellaan oli kaunis Antonina leopardin taljalla peitetyllä istuimellaan. Antoninan sairas sielu oli toivonut pyhän Pietarin jälkeläisestä lääkäriä ja auttajaa itselleen.
Toivo italialaisten yhtymisestä keisarin sotapäällikköön, kuten ensimmäisenkin sotaretken aikana, ei toteutunut. Yritys epäonnistui siis aivan täydellisesti. Avun pyyntöihin keisari ei vastannut mitään. Kun Antonina sitten hartaasti pyysi, että Belisarius saisi ainakin palata Bysanttiin, vastasi keisarinna ivallisesti, ettei sankaria uskalleta kutsua toistamiseen pois kesken voittoretkeä.
"Cethegus", huudahti Antonina. Hän kalpeni ja rupesi vapisemaan. "Tuokaa hänet heti sisään." Hän muisti tuon miehen etevämmyyden, joka ilmeni heti heidän ensimmäisessä kohtauksessaan ja joka ei sen jälkeen ollut hänen mielestään haihtunut. Hän muisti, miten tuo mies, kun hänen puolisonsa ja viisas Prokopius sekä kaikki sotapäälliköt olivat voimattomina papin edessä, voitti ja nöyrrytti voittajan.
Antonina katsahti juuri heihin, ja Agave teki merkin silmillään. Keisarinna ojensi ruusukimpun Antoninalle kääntääkseen hänen huomionsa muualle. "Ole hyvä ja vie tämä tuonne marmorimaljakkoon", sanoi hän.
"Miksi häntä ei tyydytä sankari Belisarius?" "Siksi, että tämä on sankari. "Belisarius ei imartele häntä, vaikka hän rakastaakin. Antonina ei voinut sietää sitä, että keisarinnan ihailijat lähettivät tälle runoja, kukkia ja lahjoja, kun hän ei saanut mitään. "Turhamaisuus oli hänen loukkauskivensä. Mutta hän ei ole sittenkään tyytyväinen tähän lemmenleikkiinsä." "Aavistaako Belisarius?"
"Belisarius on tosin syytön, mutta toisaalta hyvin varomaton. "Viime kuukausien kuluessa hän on saanut salaisia kirjeitä, lappuja ja kehoituksia. Niitä on pistetty kylpylöissä hänen vaippaansa, niitä on heitetty puutarhaan. Kaikissa kehoitetaan häntä liittymään erääseen salaliittoon." "Hyvä Jumala, tiedätkö sinä sen", änkytti Antonina. "Ikävä kyllä, en minä yksin.
Keisarinna löi häntä vielä verisellä lansetilla kasvoihin. "Minä opetan sinua katselemaan ovatko miehet rumia vai kauniita", kuiskasi hän vimmastuneena. "Sinut suljetaan neljäksi viikoksi kehruuhuoneeseen heti etkä saa enää koskaan tulla etuhuoneeseeni. Tiehesi!" Tyttö meni ulos itkien ja pitäen käsiään kasvojensa edessä. "Mitä hän on tehnyt?" kysyi Antonina kääntyen toisiin päin.
He saattoivat kantotuolia, jossa Antonina ja Belisarius istuivat. Päälliköt kulkivat jalkaisin. "Missä prefekti asuu", kysyi Belisarius noustessaan kantotuoliin. "Sinun täällä ollessasi päivisin Hadrianuksen haudalla, öisin Kapitoliumissa." Belisarius säpsähti. Kulkue lähestyi Kapitoliumia.
Päivän Sana
Muut Etsivät