Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 1. lokakuuta 2025


"Hän pudotti pienen hajuvesipullon lattialle", sanoi Galatea nopeasti ottaen ylös matolle pudonneen pullon. "Hallitsijatar, tukkasi on valmis." "Laske pukijanaiset sisään ja kaikki muutkin etuhuoneessa olijat. Ole hyvä ja silmäile sillä aikaa näitä runoja, Antonina. Ne ovat Aratorin uusimmat runot apostolien elämästä. Se on hyvin mieltä ylentävä kirja.

"Hänet pitäisi todellakin syöstä valtaistuimelta. "Sietäisi menetellä petollisen sielusi epäluulojen mukaisesti, Justinianus!" Cethegus silmäsi ulkona seisovia. He olivat nähtävästi kuulleet kaikki. Hän meni teltta-aukolle ja veti oviverhon eteen. Antonina kiitti häntä katseellaan. Hän meni taas puolisonsa luo.

Hän meni Belisariuksen telttaan ja ylisti tätä päällikkönä ja sotilaana. Antonina kuunteli mielellään tätä kiitosta. "Todellakin, Belisarius", sanoi prefekti lopuksi. "Keisari Justinianus ei osaa antaa sinulle tarpeeksi arvoa." "Olet oikeassa", vastasi Belisarius ylpeästi. "Hän korvaa vaivani vain ystävyydellään. "Teen voitavani vain sen vuoksi, että rakastan häntä.

Ja kun Justinianus Napolin antauduttua syleili häntä ja sanoi "uskolliseksi miekakseen" sekä vakuutti, ettei hän todella ollut epäillyt hänen uskollisuuttaan, hän ei muka vain ollut kärsinyt hänen kuninkaan tapaista asemaansa, eivät Antonina eikä Prokopius saaneet enää häntä pidätetyksi.

"Sinä tiesit, että perheenne hyviä ystäviä oli salaliitossa osallisina. Näitä tahdoit ensin varoittaa ja erottaa heidät syyllisistä, ennenkuin salaliitto tulisi ilmi." "Niin", änkytti Antonina, "Photius, hänen vapautettunsa " "Ja eräs toinenkin", kuiskasi Cethegus, "jonka ei pitänyt joutua Bosporuksen aaltoihin heti Teodoran kahleista vapauduttuaan." Antonina kätki kasvonsa käsiinsä.

Hän oli niin tomun ja veren peitossa, ettei häntä tahdottu tuntea. Sitä paitsi pakolaiset olivat tuoneet kaupunkiin taistelusta sellaisia tietoja, että päällikkö oli kaatunut ja kaikki oli menetetty. Vihdoin Antonina, joka oli odottanut valleilla, tunsi hänet. Hänet laskettiin kaupunkiin Pinciuksen portin kautta. Sitä kutsuttiin siitä lähtien Porta belisariaksi.

"Belisarius", huudahti Prokopius kauhistuneena, "mikä pahahenkesi on saanut päähäsi tuollaisia ajatuksia?" "Minä", vastasi Antonina ylpeänä. "Mitä sinä nyt sanot?" "Minä sanon, ettei suurilla valtiomiehillä pitäisi olla vaimoja", sanoi Prokopius vihoissaan. "Belisarius kertoi minulle vasta viime yönä puuhanne. "Ja minä olen saanut kyynelilläni " "Tietysti", murisi Prokopius.

"Huomasin heti asiakirjoista, että pahimpana todistuksena Belisariusta vastaan sillä Photiuksen huostasta löydetyn vahataulun toivoin voivani selittää toisin kuin tuomarit olivat Aniciuksen salaiset öiset käynnit hänen talossaan sekä se, että Belisarius, Antonina ja Anicius itsekin kielsivät ne vastoin inhimillistä järkeä.

Silloin tämä punastui ja ojensi hänelle vapisevan kätensä. "Rooman prefekti", sanoi tämä, "Antonina kiittää sinua sydämestään. "Sinä olet tehnyt Belisariukselle ja keisarille suuren palveluksen. "Olkaamme ystäviä." Ihmetellen katseli Prokopius, joka oli jäänyt telttaan, tätä kohtausta. "Odysseukseni taikoo itse Kirkenkin", ajatteli hän.

"Ja tuo käärme onnistuikin. "Hän herättää tuon hullun omantunnon. Riistää uskottoman kamariherrani yhä kauemmaksi luotani tietysti pitääkseen hänet itse." "Sinä et siis usko", virkkoi Cethegus, "naisen voivan hankkia taivaalle ainoatakaan sielua " "Ottamatta pelastajan palkkiota päältäpäin. En usko. "Mutta Antonina pettää itsensä ja hänet hurskailla puheillaan.

Päivän Sana

työmehiläisiä

Muut Etsivät