Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Mutta Partanen oli ylpeä itsestään ja piipustaan poroja kaivellen kehotti Turtiaista: »Oikeastaan kuuluisi sinun puhemiesvelvollisuuteesi ilmottaa ja vahvistaa tämäkin asia.» Turtiainen mietti kotvan, miten lieventää Partasen kehumaa ankaruutta.
Olla paha. Tarkoitan: hyvälle ihmiselle, jollaisena aina kaikesta huolimatta olen pitänyt itseäni. Ja mitä tarkoitat tässä tapauksessa pahuudella? Kovuutta, ankaruutta itseään ja muita kohtaan. Sitä se on. Ihmiselle, joka on syntynyt herkäksi ja helläksi, on se samaa kuin omien myötäsyntyneiden heikkouksiensa voittaminen. Ja miksi hänen on siis ne ominaisuudet itsessään voitettava?
Sievä suunsa, jonka päällitse kaksi suurta, mutta huolellisesti kammattua, viikseä levisi, näytti tottuneen ainoastaan komantamaan. Koko vartensa ilmaisi ankaruutta ja sotaista kurjuutta. Papin sydämelle ei juuri tuntunut hyvältä ajatellessaan, että hän rauhallisessa asunnossaan suojeli mokomia vieraita.
Huoneessa vallitseva pimeys ja hiljaisuus saattoivat hänet sitä selvemmin ymmärtämään asian ankaruutta, ja pelko tuotti kylmän hien hänen otsallensa; tämä oli enemmän kuin pojan voimat jaksoivat kestää, ja hänen sydämmensä oli pakahtua, kun läheisen tornin kello löi yksi ja samassa vähäinen ropina todisti, että ulkopuolelta koetettiin murtaa rikki ikkunan luukkua.
Kuningatar tunsi kuin tunsikin jonkunlaista myötätuntoisuutta tätä pyhäistä liikuttavan siististi pukeutunutta työkansaa kohtaan, jonka käytös sentään todisti työn alinomaista ankaruutta ja lepohetkien harvinaisuutta.
On aivan mahdotonta, että jalo tekonne tahdottaisiin lukea teille rikokseksi. Selittäkää toki, rakas majuri. v. Muistatte kai, armollinen neiti, että olin saanut määräyksen mitä ankarimmin kerätä sotaveroa puhtaassa rahassa kotiseutunne piirikunnista. Päästäkseni tuota ankaruutta käyttämästä minä maksoin puuttuvan summan etukäteen. Muistanpa tietenkin.
Häpeän ja suuttumuksen puna sävähti Jacobin poskille. «Tosiaankaan, tosiaankaan!» lausui hän, «en ole ansainnut semmoista ankaruutta!» «Oi, tutkikaa itseänne, Jacobi, ja te tuomitsette itseänne ankarammin kuin minä. Te sanotte rakastavanne minua, Jacobi, ettekö pelkää kevytmielisesti häiritä rauhaani ja onneani. Ehkä nyt jo myrkylliset kielet ovat minua panettelemassa.
Mutta eiväthän nämä ainakaan ole mihinkään syypäät. Nämät, olkoon. Mutta kyllä se on hyvin turmeltunutta väkeä. Mahdotonta on olla ankaruutta käyttämättä. Niiden joukossa on veijareita semmoisia, että eläpäs mene sormea suuhun pistämään. Eilenkin tässä piti kahta kurittaa. Kuinka kurittaa? kysyi Nehljudof. Saivat raippoja määräyksen mukaan... Mutta onhan ruumiillinen rangaistus poistettu?
Päivän Sana
Muut Etsivät