Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Meri vaahtosi sen keulan edessä. Karavellit ovat eräänlaisia veneitä. Ollessaan kaksi kaapelipituutta Great Easternista se pysähtyi ja laski veneen ulos. Kapteini Anderson komensi hetikohta pysähyttämään, ja ensi kerran kahden viikon kuluessa saivat siivet ja rattaat levähtää vähän aikaa. Eräs mies astui veneesen ja neljä muuta miestä sousivat hänen höyrylaivan viereen.
»Minun mieleni on toisellainen, Anderson», sanoi taas kreivi Menteith. »Minusta näyttää tämä mies Dalgetty olevan niitä hevos-verimatoja, jotka ulkomailla verta imiessään ovat makuun päässeet ja nyt tulevat kotiin lihoittamaan itseään omain kansalaistensa verellä. Häpeä noille palkkasoturi-roistoille!
»Olenpa hiukan, herra, näissä kotimeteleissämme», vastasi mies nöyrästi. »Vaan et yhtään Saksassa etkä Hollannissa?» kysyi Dalgetty vielä. »Sitä kunniaa ei minulla ole ollut», vastasi Anderson. »Teidän palvelijallanne, korkea herra», virkkoi Dalgetty, kreivi Menteith'in puoleen kääntyen, »on sangen järkevä, luonnollinen ja sievä käsitys sota-asioista.
»Teidän luvallanne puhuen, kunnioitettava herra», vastasi Anderson, kunnioittavaisesti lakkiansa kohottaen, »meidän tulee suuresti tarvis kelpo upseereja rekryyttiemme harjoittajiksi, kun se irlantilainen jalkaväki joutuu, jota odotamme ja joka luultavasti onkin jo saapunut läntisen vuoriston rannikolle.»
Ainoastaan kaksi keinoa on meillä valittavana, sanoi tohtori minulle merimiehen varmuudella, joko ottaa meri kohtipäätä vastaan ja maata tuuleen heikolla höyryllä taikka myös lähteä pakosalle eikä vastustaa tätä pillastutettua merta. Mutta kapteini Anderson ei tee kumpaakaan. Minkä tähden ei? kysyin minä. Sen tähden että, vastasi tohtori, sen tähden että jotakin täytyy tapahtua!
Anderson, sama palvelija, joka ennenkin oli puhunut, kääntyi nyt kunnioittavaisesti isäntänsä puoleen. »Luullakseni, korkea herra», sanoi hän, »voisin teidän luvallanne virkkaa pari sanaa, jotka kumonnevat kapteeni Dalgettyn toisenkin vastasyyn. Hän kysyy, mistä varoista ottaisimme palkkamme?
Temppelinä oli iso, komea ruokasali perän puolessa. Minä astuin sisään. Uskovaisia, joita oli "pöytiin istunut," oli jo kosolta saapuvilla mutta syvä hiljaisuus vallitsi seurakunnassa. Upseerit astuivat puhelavan perälle, ja heidän keskellään istui ylinnä kapteini Anderson pastorina.
»Olen minäkin usein kuullut tästä ennustustaidosta», sanoi Anderson, »mutta aina olen arvellut, että ne, jotka väittävät itsessään olevan semmoisen voiman, ovat narreja taikka pettureita.» »Kumpaakaan sanaa», virkkoi kreivi Menteith, »en juuri mielelläni käyttäisi sukulaisestani, Allan Mac Aulaysta.
Kumminkaan, jos ei tämä selitys sinulle kelpaa, Anderson, en tiedä parempaa antaa. Ja aika olisikin tämänpäiväisen vaivaloisen matkan perästä nukahtaa.» Edellä kulkee varjo seikkain tulevain. Campbell. Aikaisin aamulla vieraat nousivat levoltaan.
Hän on monessa tilaisuudessa, kuten esimerkiksi tänäkin iltana näette, osoittanut kovin paljon älyä ja sukkeluutta, ansaitaksensa narrin nimen. Ja hänen herkkä kunniantuntonsa sekä miehuullinen mielenlaatunsa tekee myös syytöksen petoksesta mahdottomaksi.» »Te, korkea herra», kysyi Anderson, »uskotte siis hänen yliluonnolliseen taitoonsa?»
Päivän Sana
Muut Etsivät