Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Lapset jatkoivat kaksi päivää tätä ennen keskeytyneitä leikkiänsä; ja pulskeita vauva-vaunuja, tiuhtihevoset edessä, kulki täyttä nelistä. Jos olis ollut muutamia sotureita univormuissaan täällä, kädet lakkareissa ja nenät pystyssä, niin olisipa luullut olevansa franskalaisella kävelypaikalla. Kello 11,35 astui kapteini Anderson ja kaksi upseeria komentosillalle.
Mutta tällä kertaa kapteini Anderson ei korttikonstia näyttänytkään, kuten edellisissä iltahuveissa, vaan Anderson antoi kertomuksen Atlantin poikki menevästä sähkököydestä, jonka hän itse oli laskenut alas, ja näytteli kaikenlaisia valokuvia niistä erilaisista koneista, joita oli keksitty alaslaskemista varten.
»Kavahtakaa, korkea herra», varoitti Anderson hymyillen; »näin innokkaat ylistelemiset ovat vähän vaaralliset. Allan Mac Aulay, jos se on semmoinen kuin kuvaatte, ei olisi hyvä kilpakosija.» »Vielä vai! vielä vai!» sanoi kreivi Menteith nauraen, mutta samassa kuitenkin punastuen. »Allanin sydämeen ei rakkaus pysty.
»Sinäkin, Anderson», virkkoi kreivi Menteith, »ja sinä, Sibbald, varmaan myös palatte uteliaisuudesta kuulla jotakin siitä eriskummallisesta miehestä. Ja taitaisipa luullakseni ollakin parasta, että tyydytän halunne, jotta hädän tullessa osaatte häntä oikein kohdella. Tulkaa siis likemmäksi valkean ääreen.»
Tuuli kiihtyi aina iltaan asti, mutta vaaruminen väheni, syystä että Terra Novan korkeat rannat jo suojasivat merenpintaa, joka siis ei voinut niin korkeana hyökyä. Sen tähden ilmoitti kapteini Anderson uudet "iltahuvit" samana iltana pidettäväksi, ja salongit täyttyivät määrätyllä ajalla.
Kunnon kapteeni, joka nyt alkoi olla vähän liiaksikin ruoalla ja juomalla täytetty, huomasi jotenkin vaikeaksi saada itse auki rautapukunsa hakoja. Hän kääntyi siis Andersonin puoleen, puheensa välistä yhä nikottaen: »Anderson, veikkoseni, oletpa taitanut lukea ne raamatun samat, että se, joka rautapukuansa riisuu, älköön kerskatko niinkuin se, joka sitä päällensä panee.
»Mitä pirua, mies», sanoi vanha vuorelainen, joka kuului talon palvelijoihin, »etkö voi juoda oman isäntäsi perästä muuten kuin että ensin huuhdot haarikan ja hukkaat oluen tähteet, senkin vietävä?» »Minä olen Ranskassa kasvatettu», vastasi Anderson, »missä ei kukaan juo samasta kupista toisen, paitsi nuoren neidon, perästä.»
»Tuossa käypi nyt teidän arvokas rekryyttinne», virkkoi kreivi Menteith Andersonille, kun kapteeni oli lähtenyt. »Pelkäänpä sentään, ettei hänestä tule meille liioin kunniaa.» »Hän on kuitenkin tämän ajan mukainen mies», vastasi Anderson, »ja ilman semmoisten miesten apua tuskin saisimmekaan hankkeitamme toimeen.»
Se kyllä kenties ei ole oikea komentosana, mutta sen tositarkoitus on se, että minun luultavasti tulee nukkua haarniskoittuna niinkuin monen muunkin kelpo miehen, joka ei unestaan enää herää jos et auta tätä solkea auki.» »Päästä hänen haarniskansa auki, Sibbald», sanoi Anderson toiselle palvelijalle.
Sillä välin oli kapteeni Dalgetty tullut sisään ja lähestynyt kreivi Menteithin vieressä seisovaa istuinta, jonka selkävaran nojassa hän nyt seisoi, käsivarret ristissä. Anderson ja hänen kumppaninsa seisoivat nöyrästi alisen pöydänpään vieressä, siksi kun heitä käskettäisiin istumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät