Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Mutta koska kunnioitamme syntyperäistä aatelia me kunnioitamme samalla itseämme ja koska tällä hetkellä syntyisi suuria eripuraisuuksia valtakunnassa, jos pakottaisimme sinut luopumaan kruunusta, niin tahdon lausua sinulle ne ehdot, joilla saat edelleen sitä kantaa." Amalasunta kärsi sanomattomasti. Mieluimmin hän olisi heittänyt tuon ylpeän miehen teloittajan käsiin.
Rattaiden eteen oli valjastettu kolme nopeata belgialaista hevosta. "Meidän täytyy kiiruhtaa, ruhtinatar", kuiskasi Dolios nostaen hänet pehmeille patjoille. "Kantotuoli on liian hidaskulkuinen paetessasi vihollisiasi. "Hiljaa ja nopeasti, ettei kukaan huomaa meitä." Amalasunta katsahti vielä kerran ympärilleen. Dolios avasi puutarhan portin ja ajoi vaunut siitä ulos.
"Sitten", jatkoi kuninkaallinen nuorukainen puhettaan, "olemme me kutsuneet takaisin hoviin Matasuntan, kauniin sisaremme. Hänet on ajettu maanpakoon Tarentumiin senvuoksi, että hän kieltäytyi rupeamasta erään iäkkään roomalaisen puolisoksi. Hänen täytyy palata takaisin hoviamme kaunistamaan, hänen, kansamme ihanimman kukan." "Mahdotonta!" huusi Amalasunta.
Silloin kuului heidän takaansa tieltä hevosen hirnumista. "Se on ratsastaja, joka suojaa meitä takaa päin mahdollisesti tulevilta hyökkäyksiltä. Tule." Hän johti hänet kostean ruohon läpi kukkulalle, jolla hautapatsas sijaitsi. Päästyään ylös Amalasunta istuutui erään sarkofagin leveälle kivelle. Dolios katosi äkkiä pimeään. Turhaan hän huusi häntä takaisin.
"Voitto on meidän!" huusi nuori roomalainen jättäen tanssijattaren, jonka hän oli siepannut kiinni. "Kaunis voitto", sanoi lainoppinut vihoissaan. "Kun tieto tästä saapui Ravennaan, syytti koko kansa kuningatarta ja hyökkäsi palatsia vastaan, mutta Amalasunta oli päässyt pakoon." "Minne?" kysyi Cethegus hypäten nopeasti pystyyn. "Minnekö? Eräällä kreikkalaisella laivalla Bysanttiin."
Sinun on tehtävä uhraus. Minä vaadin sitä Italian nimessä, sinun kansasi ja minun kansani nimessä." "Minkä uhrin sinä vaadit?" "Korkeimman: kruunusi. "Siirrä se miehelle, joka voi yhdistää gootit ja italialaiset taisteluun Bysanttia vastaan ja pelastaa molemmat kansat perikadosta." Amalasunta katsoi häneen tutkivasti. Rinnassa riehui kiivas taistelu. "Kruununi! Se on minusta niin kallis."
Hän näytti nimeään sopimuksen alla. "Sinä tuletkin parhaaseen aikaan voidaksesi panna nimesi tähän todistajaksi", sanoi Petros. "Ei", sanoi Amalasunta katsellen uhkaavasti molempia miehiä, "tulin parhaaseen aikaan voidakseni tehdä tyhjäksi suunnitelmanne. "Lähden täältä suoraa päätä sotajoukon luo, kansankokoukseen, joka piakkoin pidetään Regetassa.
Sinne tultuaan hän tervehti syvään kumartaen kookasta, kuninkaallista naista, joka musta surupuku yllään seisoi totisena ja ääneti, mutta vakavaryhtisenä ja kyynelittä asiapapereilla peitetyn pöydän ääressä. Hän oli Amalasunta, leskeksi jäänyt Teoderikin tytär. Vaikka hän olikin iältään jo puolivälissä neljääkymmentä, hän oli vielä erinomaisen, vaikkakin kylmän kaunis.
"No", huudahti Amalasunta säikähtäen hänen kasvojensa ilmettä, "tuotko huonoja uutisia?" "En, tekisin vain yhden kysymyksen." "Minkä kysymyksen?"
Lyönti kaikui kumeasti holvikäytävissä. Ovi lensi auki. Amalasunta muisti, kuinka hän oli muinoin puolisonsa rinnalla mennyt tästä ovesta, joka silloin oli kukkakiehkuroilla koristettu. Hän muisti, kuinka ystävällisesti silloinen portinvartija, joka myöskin oli äsken mennyt naimisiin, toivotti heidät tervetulleiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät