Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Tämä on meidän niin sanottu keisarikamari, sanoi upseeri ja vei hänet huoneeseen, jossa Naimi äsken oli ollut, näytti siellä vuodetta, jossa keisari Aleksanteri ensimmäinen oli matkallaan levännyt yön, näytti silkkipeitettä intialaisine ruusuineen, jonka alla hän oli maannut kaikki oli vielä samassa kunnossa kuin silloin, samat astiat, samat huonekalut.
Lokakuulaiset asettivat duuman ensimmäisen puhemiehen, Nikolai Homjakovin, joka oli tunnetun slavofiilin poika. Hän oli kunnioitettava mies ja Venäjän parlamentin arvokas edustaja. Kolmannen puhemiehen paikan lokakuulaiset olivat tarjonneet kadeteille. Mutta kun nämä siitä kieltäytyivät, niin siksi valittiin vasemmisto-lokakuulainen, parooni Aleksanteri Meyendorff Liivinmaalta.
Peläten kansan kiihoittunutta mielialaa pysyivät sen jäsenet viisaasti piilossa loukoissaan ja tyytyivät vastaiseen valtiolliseen toimintaansa nähden keisarinmurhan jälkeen sepittämään niinsanotun "toimeenpanevan komitean avoimen kirjeen Aleksanteri III:lle". Maalisk. 23 p. se toimitettiin tsaarin tietoon.
Kauan aikaa mietittyään hän sanoi: "Konstantin Petrovitsh, te näette, enemmistö on teitä vastaan, minun täytyy vahvistaa uusi asetus." Aleksanteri III oli päässyt siitä painostavasta tunteesta, että muka hän ja kaikki ministerit tanssivat pyhän synodin yliprokuraattorin pillin mukaan, ja Pobedonostsev oli täydelleen saavuttanut kaksinaisen tarkoituksensa.
Se seikka, että 1885 Aleksanteri III:n nimenomaisesta käskystä oli kumottu kongressin määräykset Batumin vapaasatamasta, oli Venäjän sanomalehdistölle yhtä tuntematon kuin Isvoljskille.
Turkkilaiset sitä vastaan suojelivat itseään sangen hyvin vuoristossa koko ajan eivätkä paljon lakealle uskaltaneet. Vaan tässä loistavassa voitossa näyttivät taas Keisari Aleksanteri II joukot uljuutensa, uskollisuutensa ja velvollisuutensa isänmaata ja Keisaria kohtaan. Tappelun loputtua saimme käskyn marssia Dermenderen kylään, jonne sitte ruvettiin yömajallekin.
Elma oli ihaillut Kreikan itsenäisyyspuolustajia, Ranskan vallankumousmiehiä ja Suomen sodan sankareita v. 1808–1809. Ja enimmin kaikkea Elma oli jo silloin kiinnittänyt huomiota Suomen valtio-oppiin ja Aleksanteri II:n puheeseen Porvoon valtiopäivillä. Se oli Suomen kansan onnen lähde – itsenäisyys ja toinen onnen ehto – oli naisten sivistys ja siveys. Niin Elma silloin ajatteli.
Edellinen näki vierastensa luvun tuntuvasti vähenevän ja moitti kovasti opettajaa, joka sulhaseksi tultuaan ei enää syönytkään keskievarissa, vaan appelassa; Aleksanteri taas luuli kaikessa huomaavansa kerettiläisyyttä ja sanoi julkisesti lankomiehensä olevan hihhulin uskoa, vaikka muka alussa tahtoi asiatansa peitellä, mutta pian oli näkyvä, mitä tarkoitettiin.
"Tuota, mitä puhunut olet, olen minäkin näinä aikoina miettinyt," ja keisari hymyili armollisesti uskolliselle ruhtinalleen. "Se onkin ainoa keino, joka minulta enää on koettamatta. Mutta ennenkun tuohon keinoon ryhdymme, tahdomme ensin matkustaa Pultavalle, jossa veljeni Kaarle tahtoo meille valmistaa tappelun, kuten Aleksanteri muinen Dariolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät