United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Aleksander aivan ystävällisesti kysyi häneltä, eikö hänellä olisi joku toivo, jonka hän tahtoisi täytetyksi, vastasi hän: "On, ettet varjoa minulta aurinkoa!" Aleksanderin seuralaiset suuttuivat vastauksesta, vaan nuoreen ruhtinaasen tekivät ujostelemattomat ja niin suurta tyytyväisyyttä osoittavat sanat syvän vaikutuksen.
MAECENAS. Kaikkienko nähden? CAESAR. Niin, huvitaistelujen kentäll' aivan. Hän siellä kuningasten kuninkaiksi Julisti poikansa: heist' Aleksander Armenian sai, suur-Meedian, Parthian; Sisilian, Phoinikian ja Syyrian Sai Ptolemeus. Cleopatra itse. Puvuss' ol' Isis-jumalattaren, Joss' usein ennenkin lie esiintynyt. MAECENAS. Sen Rooma kuulkoon!
Itse Isä ylistetty osti onnen werellä, Suomen maassa synnytetty käytti miehen kädellä. Koko maa on mainitsewa suuren suurta nimeä, jok' on joukot hallitsewa pitkin maamme piiriä. Eläkön nyt Aleksander, Woiton, Rauhan Ruhtinas! Elä, elä Aleksander, woimallisin Waldias!»
Mutta eivät ainoastaan nuori vapaaherra ja alustalaiset syvästi surreet vapaaherra Aleksander Hornin kuolemaa. Koko maassa herätti hänen pois menonsa jonkinlaista ahdistusta. Vaikka hänet tunnettiin kovaksi ja vallanhimoiseksi, oikeaksi vanhollisuuden ilmiöksi, niin hän toiselta puolen oli luja voima tueksi, kulmakivi, jonka tiedettiin seisovan vakavasti paikallaan.
VALTANEN: Vai hyvinkö vielä?! Täällä soitellaan ja melutaan kuin markkinoilla. Muuten tämä on kaiketi viimeinen päivä, jonka saan elää itsenäisenä, vapaana miehenä. ROUVA VALTANEN: Mutta mitä sinä sanotkaan, rakas Aleksander? VALTANEN: Minä sanon, että meitä kadehditaan ja vainotaan joka suunnalta: nyt viimeksi on vihollisiimme liittynyt myöskin... VALTANEN: Mikä sinua ryittää?
Aleksander Horn oli, kuten hän silloin lausui, tahtonut kasvattaa hänet suuren kartanon arvon mukaiseksi hallitsijattareksi; mutta hänen kasvatustapansa ei lienee ollut oikein sovelias, sillä Matilda se oli vaimon nimi pysyi kainona ja arkana yhä edelleen kuolemaansa asti.
Muut vallat tyytyivät sultaanin tyhjiin lupauksiin eivätkä tahtoneet ankarampiin pakoituskeinoihin ryhtyä. Venäjän Keisari Aleksander II:nen teki toisin. Samalla aikaa myös osa Venäjän armeijasta laitettiin sotakuntoon ja lähetettiin Bessarabian Turkin rajalle.
Voitettuaan Poron marssi Aleksander sisämaahan, jossa asuvaiset rauhalliset kansat eivät tehneet sanottavaa vastarintaa. Hän tapasikin viisitoista bramaania, jotka seisoivat liikahtamatta koko päivän auringon noususta laskuun asti ja sitte yöksi palasivat kaupunkiin.
Aleksander vastasi: "Kaksi aurinkoa ei voi paistaa rinnakkain taivaalla, eikä myöskään kaksi maailman-valtakuntaa vallita vierekkäin maan päällä." Parmenion silloin lausui: "Minä ottaisin tarjouksen vastaan, jos olisin Aleksander." Kuningas vastasi: "Niin minäkin tekisin, jos olisin Parmenion."
Kun moni jo turhaan oli yrittänyt ohjata hevosta, lähestyi Aleksander, tarttui Bukefalon suitsiin ja käänsi ratsun kohti aurinkoa, hän kun oli huomannut hevon pelkäävän omaa varjokuvaansa. Ripeästi hypähti hän nyt selkään ja hillitsi ratsua ja Bukefalos sitte nöyrästi totteli häntä, vaikk'ei koskaan toista ratsastajaa.