Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
"Heidän intonsa olikin aivan turha, sillä Herran käsi riisti yht'äkkiä petollisen orjan pois elävien joukosta, ennenkuin hän ennätti tehdä lisää tunnustuksia, ja Albinuksen kirjeet ennätettiin hävittää ennen hänen vangitsemistaan. "Mutta uskotteko te, että Albinus olisi voinut olla ääneti kidutuspenkillä, kuoleman uhatessa, jos hän olisi voinut pelastaa itsensä ilmaisemalla muut liittolaiset?
Ettekä te olisi koskaan uskoneet minua, jollette itse nyt näkisi." Hän laski lesken käden Albinuksen vapisevaan oikeaan käteen. "Katsokaa! Rusticiana antaa anteeksi. Kuka vielä tenää vastaan?" Kaikki vaikenivat tuntien itsensä voitetuiksi. Cethegus ei näyttänyt enää välittävän muusta kokouksen menosta. Hän vetäytyi naisen kanssa huoneen takaosaan. Pappi sanoi: "Albinus on siis liiton jäsen."
"Niin, sutoseni. Katsele häntä vielä kerran. Siinä menee kuoloon viimeinen roomalainen!" Kun kaikki päälliköt Alboinia ja Basiliskosta lukuunottamatta olivat poistuneet teltasta, riensivät teltan takaosasta hämmästyneen näköisinä Anicius, Scaevola ja Albinus, jotka vielä olivat longobardien puvuissa. "Mitä", huusi Scaevola, "aiotko riistää tuon miehen tuomarien käsistä?"
Sodan uudistettua, kuljettaa sillä välin Albinus kiireimmittäin Afrikaan muonavaroja, palkkarahaa ja muuta, joka sotilaille oli tarpeen; ja kohta lähtee hän itsekin sinne, että ennen vaalikokousta, joka aika ei ollut kaukana, aseilla tai heittämyssovinnolla tai millä tavalla tahansa saisi sodan lopetetuksi.
Ja oli niitä, jotka silloin eivät pitäneet Albinoa kuninkaan tuumille vieraana, ja jotka eivät luulleet sodan, niin suuren kiireen perästä, niin helposti tulleen pitkitetyksi pikemmin velttouden kuin kavaluuden kautta. Mutta kun, ajan kuluttua, vaalikokous-päivä läheni, läksi Albinus Romaan, jätettyään veljensä Aulon propraetoriksi leiriin.
"Minun luullakseni tulemme me roomalaiset yksinkin toimeen", sanoi hän ääneen. Nuorukaisten sydämet sykkivät ylpeydestä. "Aloita kokous", sanoi Scaevola suutuksissaan päädiakonille. "Etkö näe, kuinka hän tekeytyy nuorten miesten ystäväksi. Keskeytä hänet, puhu!" "Heti paikalla. Oletko varma siitä, että Albinus tulee?" "Hän tulee. Hän odottaa vain sanansaattajaa appialaisella portilla."
Sentähden kysyi Albinus konsuli, joka veljensä rikoksesta pelkäsi vihaa ja sitten vaaraa, senaatin mieltä rauhaliitosta; vaan kuitenkin otti hän sillä välin täyteväkeä sotajoukolle sekä kutsui apujoukkoja liittolaisilta ja Lation kansalta; sanalla sanoen hän kiirehti kaikin tavoin.
Hänen veltot kasvonpiirteensä todistivat synnynnäistä pelkuruutta. Hänen silmänsä kiintyivät pappiin apua anovina. "Niin, Albinus!" sanoi tämä levollisesti. "Jos jollakin liittolaisista on häntä vastaan sanottavaa, niin puhukoon." "Kautta kotijumalani", huusi Licinius nopeasti ennen muita. "Tarvitaanko tässä vielä puheita? Tiedämmehän kaikki kuka Albinus on ja mitä hän on.
Vastustuksen, liittolaisuuden varjokin olisi lisännyt vaaraa. "Boëthiuksen ja Symmachuksen kiivas esiintyminen oli jaloa, mutta hullua. "Sillä se osoitti raakalaisille koko Rooman aateliston mielialan, se osoitti, ettei Albinus ollut yksin. "He menettelivät vastoin minun neuvojani ja saivat, ikävä kyllä, maksaa sen hengellään.
"Olet oikeassa, Silverius", murahti Scaevola lähtiessään teatterista, "prefekti on samalla kertaa Marius ja Caesar." "Hän ei ilman tarkoitusta tuhlaa suunnattomia rahasummia. Häneen ei saa liiaksi luottaa", varoitteli ahnas Albinus. "Rakkaat veljet", sanoi pappi, "älkää tuomitko veljeänne kovin. "Joka sen tekee, on helvetin tulen ansainnut.
Päivän Sana
Muut Etsivät