Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
"Minä rakastan sinua kaikesta sydämestäni, Selma, jätä kaikki haltuuni ja anna minulle lupauksesi." Selma rauhoitettiin hänen lempeästä, vakaisesta katsannostansa, he puhuivat keskenänsä ystävällisesti. Albertin rakkaus oli arvellut oikein; alussa oli Selma ollut aivan lapsellinen ja ymmärtämätöin käsittämään mitä teki, hän oli tahtonut ihastuttaa ja oli täydesti luottanut isänsä viisauteen.
Talon-pojatkin siinä valjas-hevoisilla ajavat; mutta Alberti, joka ei sitä tiennyt, sai korkeamman ajatuksen herasyöningin rikkaudesta. Alberti istui vastapäätä herasyöningiä, joka istui tyttärensä vieressä perä-istuimella. Mamselli Gunild siotettiin Selmaa vastaan Albertin rinnalla.
"Minä pidän talouden ja lupaan tehdä parastani." Albertille näkyi kun oli Selman silmäin vesi-karpale pistäynyt, vaan hän hillitsi itsensä ja katsoi alas. Mikä syy hänellä oli levottomuuteen? Mintähden oli hän halutoin ottamaan Albertia seuraansa? Lieneekö se ollut ainoastaan mielisteleväisyys? Oliko Albertin olennossa jotakin, kun ei ollut hänelle mieleistä?
Siihen saakka ajatelkaa minua osanotolla, niinkuin sellaista, joka ei itse ole syypää onnettomuuteensa ... niin, minä kyllä tiedän sen tekevänne ... olen nähnyt teitä vasta niin vähän, ja kuitenkin minusta tuntuu, että minä tunnen teidät jo niin hyvin! Tyttö painoi otsansa käsivarttaan vastaan, joka lepäsi Albertin olkapäällä.
Toinen järjestyksessä, hänen lempityttärensä Maria, tuli oman mielensä mukaan naimisiin Saksin prinssin Albertin kanssa, joka nimitettiin Unkarin maaherraksi. Näytti siltä kuin Maria Teresian olisi ollut vaikea erota tästä tyttärestään. Hän lausui myöskin, että Maria oli ainoa hänen tyttäristään, jonka onnesta avioliitossa hän voi olla varma.
Ei, ei, mikään apu ei enää ole mahdollinen! vaikeroi kivalterin vaimo, rajuja kouristuksia kärsien. Kron parka! Lapsi raukka! Minun loppuni on nyt tullut, minä tunnen sen... Kuolema raivoo suonissani ... tulkaa tänne! Lähemmäs, lähemmäs!... Jumala minua armahtakoon... Kron! Jätä niille raukoille takaisin heidän panttinsa, vaikkakin ne ovat langenneet... Minä olen ollut liian ankara... Oikeus ei aina ole hyvä, vaikka se onkin oikeus... Olen tarkoittanut sinun ja Albertin parasta... Albert! Albert! Kuinka sinun nyt käy, rakas lapseni? Kuka nyt sinusta huolehtii ja pitää sinua puhtaana?... Kron, myy vaatekauppa ... älä kaikkia kerrallaan, vaan vähitellen, se kannattaa paremmin...
Hän sanoi aina, että minä osasin lohduttaa häntä enemmän, kuin kukaan muu, ja kenties minä osaan vielä. Elsan kertomus. Lokakuulla 1521. Kristofer on juuri palannut Hallesta. He ovat taas uskaltaneet ruveta myymään aneita nuoren ja velton Mainzin arkki-piispan Albertin turvissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät