Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Mistä alamme? kysyin minä; sillä se oli minulle mahdotonta aaveksia, että eno vaatisi kahdeksantoista vuotiaalta tytöltä, että hän lukisi seitsemän nidettä maailman historiaa. "Alusta luonnollisesti", sanoi eno, istuen, varsin kuin jos se olisi selvä asia. Akseli nauroi. No, sitten sait työtä. Niin Jumalani!
Mutta niitä veikkoja ei juoda. Akseli poistui ensimmäisenä huoneeseensa ja veti jälessään kaikki muut. Lepotunti oli taaskin lopussa. Kuolemaan tuomittu! Se tuntui katkeralta, sitä ei voinut oikein uskoa, mutta se oli totta. Lääkäri oli sen sanonut päättävästi ja peruuttamattomasti, oli todistanut sen päivän selväksi, ilmeiseksi.
Alakerrassa, mitä se meihin kuuluu. Ei niistä ollut vuokrattaissa mitään puhetta kuolevaisista. Käskivät kauniisti pyytää; tauti kuuluu olevan kova, ei se enää kauaksi jätäkään faktoria vastukseksi. Sekö peijakkaan faktori nyt kuolee, jolla on kaksi kaunista tytärtä. Muistatko, Akseli, ne kaksi mustasilmästä? Nehän ne juuri pyysivät herroja hiljaa olemaan; rouva kuoli, jo syksyllä.
Ja teidän diplomaattinen lähetyksenne onnistuu, paras kapteeni, sanoi kreivi. Akselista tulee kunnon mies ja Mariasta hyvä vaimo. Kuitenkin, lisäsi tuo vanhus, hymyillen, eikö heistä tule romantillinen pari. Akseli Ernberg on vilpitön nuorukainen, sivistynyt, mutta hänellä on vastustamaton tarve tulla maahovilaiseksi.
Asiamiehen soittokelloa muistelin usein, enkä sitä koskaan mielihyvällä voinut tehdä. "Poikien kanssa kävivät asiat hyvin; minä olen aina pitänyt lapsista ja senvuoksi hyvin sopinut heidän kanssansa. Mutta Akseli olikin tavaton poika, ja Heikki oli jo tullessaan niinkuin oma poikani. He olivat ahkerat ja hyvät kaikki neljä.
Akseli oli salakihloissa Annan, Ainon vanhimman ystävättären ja asuntokumppanin kanssa, vaikkei siitä kukaan tiennyt. Tämä kertoi sulholleen Ainon yöllisen tunnustuksen. Yhdessä he nauroivat sille jutulle. Koulutytön haaveita. Lapsen houreita. Ja kun Akseli sitten leikillään rupesi Ainoa hyvittelemään, välähti tässä sammunut toivo uudestaan.
Jo helmikuun keskipaikoilla 1632 alkoi kuningas varustautua sotaretkelle, valloitti maaliskuussa kahden viikon piirityksen jälkeen vahvan Kreutznachin ja jätti kuningattaren sekä Akseli Oxenstjernan Mainziin. Mutta Tilly oli sillä välin salaa karannut Kustaa Hornin kimppuun Bambergissa ja tehnyt siellä pahaa jälkeä.
Kuolevaisella äänellä kuuli hän jonkun mainitsevan nimeään. Se ääni toinnutti Martan. Hän avasi taasen silmänsä ja näki sotilaiden kantavan Akselia. "Tässä, täällä olen, Akseli!" huusi hän. Muuta ei hän ennättänyt sanoa. Hän oli eroitettu Akselistaan. Upsierin nimi, joka oli pelastanut Martan, oli Bauer. Hän oli kenraali Venäjän sotaväessä, ehkä sukuperää saksalainen.
Tyttö sai kuljeskella lapsinensa sukulaistensa luona, elää halveksittuna heidän armoillaan ja kärsiä lankeemuksensa hedelmiä. Niin oli hän kuljeskellut usean vuoden, milloin neuloen, milloin mitäkin tehden elatuksensa takia. Akseli oli hädin tuskin saanut laivan kannelta pistetyksi kirjeen lapun eräälle kalastajalle, joka sen toimitti Adelaidelle. Sitten eivät he olleet toisistaan mitään tienneet.
Faktorin tyttö... Vanhempi on Hilta niminen, sen minä voitan. »Ja Akseli ja Hilta, hänen morsiammensa...» Palvelija sai mennä niine lohduttavine terveisineen alakertaan. Vaan yläkerrassa puulaaki joi kahvia, löi korttia, lauloi ja ilveili. Heidän keveää mieltä ei pystynyt painostamaan yksi kuolevainen, eikä päässyt pitkää hetkeä kulumaan, ennenkun he soittivat ja mellastelivat entisellään.
Päivän Sana
Muut Etsivät