Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Sen huipulla näkyi ratsastava sotilas tummana ja ankarana, pyssy käsivarrella, ja niin terävä-piirteisenä, että hän näytti jalustalla seisovalta kuvapatsaalta. Hän vartioi tietä, jota me kuljimme. "Mitä tuo merkitsee, Perkins?" kysyi tohtori Mortimer. Ajuri kääntyi istuimellaan. "Muuan rangaistusvanki on karannut Princetownista, herra tohtori.
Heikki seisahtui ikkunan ääreen ja painoi ohimonsa sen pieleen; niinkuin voi tehdä vain yksin ollessaan. Koko Aleksanterinkatu oli kuun valossa, hiljaisena, tyynenä, rauha kaikkialla, ei yksikään ajuri rämisyttänyt katua, hiljainen nukkuva rauha kuun valvoessa.
Toinen pojista paraikaa nauttien nuoleskeli luista lusikkaa, toinen odotteli pientä lasia, joka täytettiin kukkuraisilleen jollakin keltaisella. Saisikohan mistään juotavaa? kysyi Nehljudof ajuriltaan, tuntien vastustamatonta virvokkeen tarvetta. Tuossa nurkan takana on hyvä ravintola, sanoi ajuri ja, kääntäen toiselle kadulle, toi Nehljudofin suurien kyltin alla olevien katu-ovien eteen.
Ei mikään ole niin kiihottavaa kuin sellainen tapaus, jossa kaikki käy päinvastoin kuin on laskenut. Meidän täytyy koettaa vainuta uusia jälkiä." "Vielä on jäljellä ajuri, joka kuljetti urkkijaa." "Aivan oikein. Minä olen sähkösanomalla kysynyt ajuriasemalta hänen nimeänsä ja asuntoansa. Mahdollisesti on vastaus jo saapunut."
Tämän pienen maan pääkaupunki vaikutti häneen kunnioitusta herättävästi. Hän tunsi olevansa siistissä, sivistyneessä ympäristössä. Ajuri seisahtui Kämpin eteen. Upseeri maksoi ja astui eteiseen. Siellä vallitsi sama siisteys, sama järjestys, mikä vallitsi kaduilla. Sama kohtelias, mutta halveksiva katse piili täälläkin palvelijoiden silmissä.
Hinkki ei tästä kapteenille onnettomasta asiain käänteestä saanut tietää, sillä hän purjehti silloin jo kaukana meren sinisillä ulapoilla. Hän tulee vaariinsa, sanoi ajuri Frans Henrikson, kun kuuli kapteenin surkeasta tepposesta. Erittäin tarkan tiedon tapauksesta hän sai toiselta pojaltansa, joka sinä yönä oli ajamassa ja veljensä Hinkin huomaamatta vei tämän polisikamariin.
Taasen koputusta ... sitte nuorekas, sointuva ääni. Ja se nuorekas ja ajurin basso puhelevat hiljaa, tutunomaisesti. »Selvä ja nuori eikä rahasta puutetta», selittää basso. Olavin veri kiehahtaa. Onko hän markkinaraavas, josta rietasnaamainen ajuri hieroi kauppaa? Hän aikoo huutaa ajurin pois silloin ovi raottautuu. »Selvä on!» puhelee ajuri kiiluvin silmin
Suomen rautatieasema, joka on aivan kaupungin laidassa, on ainakin siihen nähden hyvälle paikalle asetettu, että sieltä keskikylään ajaessaan voi nähdä suuren osan varsinaista kaupunkia, jonka luonteeseen siis jo ensi matkalla saa tilaisuuden tutustua. Niin pian kuin ajuri oli muutaman tonttivälin ajanut, pisti silmään tien tasaisuus.
Ajuri, ylpeydessään, ei luullut tarvitsevansa hiljentää kulkua, vaan antoi mennä täyttä vauhtia, ajatellen sen vähäisen risasen elävän kyllä voivan juosta. Mutta Sigrid oli heikko lapsi ja koettaessaan että ehtiä, putosi hän hevosien eteen. Minä riensin paikalleni; mutta samassa kuulin itkun ja vaunut pyöri pikku vaivaisen ylitsen.
Portti avattiin ja suljettiin takaa-ajettujen jälkeen, ajuri lyödä läiskäytti hevosia, ja nämä kiitivät Norrbron yli... Inkeri ja hänen tyttärensä olivat pelastuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät