Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Hän ei luultavasti itsekään sitä tiennyt; häntä huvitti vain pysähtyä siihen. Hän istahti pienelle kuorimattomista koivuista tehdylle penkille ja katseli ajatuksissaanko vai mitään ajattelematta väliin sääskien tanssia auringon paisteessa, väliin äsken saapuneiden pääskysten nuolennopeaa lentoa.
Hän aloittaa vuoden »niin viileänä ja levollisena». Hän ajattele kaikenlaista, koettaa olla ajattelematta häntä. Hän kaivaa esiin vanhoja hehkuvia muistoja, jotka heräsivät eloon, kun hän äkkiarvaamatta taas näki »tuon sinisilmäisen», ja kuvittelee menneitä aikoja, »puhtaan rakkauden aikoja», kuten hän nimittää niitä.
Hän ei tohtinut sinä hetkenä tarkastaa sydäntänsä; hänen täytyi saada olla ajattelematta, hänen täytyi kerrassaan saada unohtaa itseänsä ja ne häiritsevät kokemukset, jotka sinä päivänä olivat kasaantuneet rikkomaan hänen sielunsa rauhaa.
Kun joku ihmis-veljistämme tekee rikoksen lakia vastaan, olemme heti valmiit painamaan häneen pahantekijän leiman, aavistamatta, ajattelematta, että saman rikoksen aihe saattaa uinua itsessämme, lähimmässä ystävässämme tahi puolisossa, johon täysin luotamme. Mahdollisuus rikoksiin, jopa n.s. törkeimpiinkin, piilee meissä itsekussakin.
MARTTA: Sinä tarkoitat siis, että esimerkiksi minun ei tarvitsisi ollenkaan hakea paikkoja tai ylimalkaan koettaa päästä itsenäiseen työhön, vaan ainoastaan harjoitella ahkerasti pianonsoittoa niinkuin ennenkin. VALDEMAR: Juuri sitä tarkoitan. MARTTA: Ja luulet, että voisin olla onnellinen, jos vaan koettaisin olla ajattelematta, ajattelematta, ajattelematta! VALDEMAR: Ihan varmaan.
Ja ajattelematta sen enempää, mitä hän aikoi tehdä, hyppäsi hän ylös, juoksi vinnin rappujen juureen ja juoksi niitä ylös, mennäkseen hänen huoneeseensa, heittäytyäkseen hänen jalkoihinsa. Mutta ovi oli kiinni, se oli niin armottomasti, niin kylmentävästi kiinni... Hän ei tahdo minusta enää mitään tietää!... Eikä Elli uskaltanut edes kolkuttaa.
Mitäpä minusta mökinmieheksi? Ja sitten vielä, rupeaisinko joukottumaan ja muuta semmoista! Ja Liisanko kanssa? Ei kuuna päivänä! Ja minä päätin olla ajattelematta koko asiaa.
Ukko katsahti kiitollisesti Henrikiin ja sanoi ensin ajattelematta mitä sanoi: Niin, niin, kyllä minä jäin ihan yksin, eihän minulla ole muita lapsia. Nyt on minulla emännöitsijä täällä. Ja vähitellen hän rupesi itse ajattelemaan mitä puhui ja tuli yhä enemmän liikutetuksi omista sanoistaan. Ihan yksinhän minä olen.
Johannes oli henkisesti ja melkeinpä ruumiillisestikin lopussa näinä aikoina. Hän ei tiennyt eteensä eikä taakse. Elämä oli kadottanut hänelle merkityksensä. Ja hän saattoi istua tuntikaudet työpöytänsä ääressä mitään tekemättä, mitään ajattelematta, tylsänä, idioottisena, kuitenkin suunnattomasti tästä alennustilastaan kärsivänä, kylmät kyyneleet silmissään.
Jos asettuu jonkun kirkkomme ovelle ja katselee niitä naisia, jotka sieltä tulvailevat ulos, ei voi olla ajattelematta että puvut, joita he pitävät, paremmin sopivat operahuoneessa käytettäviksi, ja lienee varmaa että niiden keksijät eivät olisi millään muotoa tehneet niistä kirkkopukuja.
Päivän Sana
Muut Etsivät