Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ajat olivat niin levottomat, mielet niin riitaisat, että pieninkin kipinä voi sytyttää kaikki ilmituleen, ja niin oli tämäkin tora melskeeksi ja väkivallaksi yltymäisillään, kun kaikeksi onneksi joukon huomio kääntyi toisaalle.
Jos ette tyydy siihen, saatte itse määrätä toiset ajat näiden ehdoteltujen sijaan, sillä tässä kohden mukaudutaan teidän tahtonne jälkeen. Mutta täytyykö minun olla yksin tässä avarassa synkässä huoneessa? kysyi mylady. Eräs nainen täältä lähistöstä on pyydetty tänne ja saapuu huomenna; hän tulee luoksenne niin usein kuin haluatte. Minä kiitän teitä, hyvä herra, vastasi vanki nöyrästi.
Magna meni siis palvelijattaren kanssa ja tunsi itsensä tyytyväiseksi. Iltapäivällä puuhaili professori pitkät ajat hänen kanssaan, esitti hänelle tekemänsä lukusuunnitelman ja ilmoitti, että hän voisi alkaa jo huomispäivänä. Professori toivoi, että hän tämän mukaan menetellessään ennättäisi pisimmälle tänä lukukautena ja pyysi saada auttaa häntä, milloin jotain vaikeuksia sattuisi.
Se tieto toi minulle uutta tuskaa ja kauhistusta. Kaikki menneet ajat ja muinaiset muistot aukesiwat nyt yhtähaawaa silmieni eteen. Nyt wasta huomasin, mitä olin tehnyt ja mihin olin ankaran kunnianhimon antanut itseni saattaa.
Jaakko Jaakonpoikakin kurkistaa toisten yli, minkälaiselta se nyt näyttää? Hän muistaa niin elävästi, kun Matti maksoi hänelle isävainajansa velan, jonka tämä oli tehnyt hänen isävainajalleen... Niin ne ajat menee, mumisi itsekseen, alakuloisena ja vaivattuna. Palkintojen jako jatkui. Tultiin viimeiseen numeroon.
Tuli sitten se hetki, jolloin Jakobin piti olla kaikkein parhaalla juhlatuulella ja koota kaikkien läsnäolijain onnittelut oikeusneuvoksettarelle kohdistettavaan maljapuheeseen; johon vanha oikeusneuvos vastasi toivottamalla menestystä »sille talolle, jota Jakob rakensi». Sill'aikaa kuin ahtaat ajat ikäänkuin puhalsivat pois katot taloista kaikkialla koko laajassa piirikunnassa, seisoi tämä talo vain sitä vankempana.
VALTANEN: Mitä tapoja ne ovat?! VALTANEN: En. Kuulitko: en, en! UUNO: Meneppäs sinne! PANKINJOHTAJA: Valtanen, tule järkiisi! Jos kirjoitat, minä pelastun ja sinä saat rahasi korkoinensa. Valtanen, olosuhteet muuttuvat, kireät ajat päättyvät. Minä nousen vielä! VALTANEN Mi-nä en kir-joi-ta. UUNO: Hän sanoi: minä en kirjoita.
Niin kauvan, kuin ollaan lapsia, ei tehdä niin tarkkaa eroitusta renkipojan ja talollisen lapsen välillä mutta sitten alkaa toiset ajat, luulen minä. Hm, kuka tietää, missä olisin ilman tuota tyttöä, hänen ansionsa se on, että olen tämmöinenkin mies, kuin olen. Ha, ha, ha, lapsi? neljäntoista vuotias nulkki.
Tuijotin tulehen kauvan, liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani, muistin mustakulmaistani. Hiilet hehkui, kuvat kulki, ajat armahat samosi, telilii suviset linnut, keikkuivat kesäiset päivät, poski hehkui, suu hymysi, silmät muita muistutteli.
Nämä ajat olivatkin korkeiden suojelustullien ja muuten hyvien kauppasuhteiden alaisena toimivan suomalaisen rautateollisuuden kukoistusaikoja, jolloin sen harjoittajia pidettiin maan mahtavina ja rikkaimpina miehinä. Entäs nyt! Kuinka suuri muutos onkaan näissä suhteissa tapahtunut?
Päivän Sana
Muut Etsivät