Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Perällä aita, jonka keskellä on kapea pyöräportti, molemmin puolin porttia kiikkulautapenkki. Aidan takana maantie. Taustassa meri. Auringonlaskun aika. Ravintolarakennuksesta kuuluu tanssisoittoa. ANNA ja LETTO istuvat kulmikkopenkillä puhellen läheisesti keskenään. NEITSY JANNE ja muutamia muita nuoria merimiehiä tanssii keskipihalla merimiestanssia.
Luutnantti ja hänen matkatoverinsa olivat jo aikaa jättäneet jälkeensä Bankerydikankaan, kun tie vei heidät vanhan, punaiseksi maalatun kaksinkertaisen huoneuksen ohitse, joka oli niin lähellä maantietä, että välillä oli ainoasti muutamaa kyynärää leveä, peuranjuuri-aituuksella koristettu maakieleke, jonka äärimmäistä rajaa merkitsi mustaksi maalattu aita valkeine porttineen.
Lähellä puutarhan visusti lukittua porttia oli aita eräästä kohdin hajonnut, ja tästä oli Kerstin helppo päästä sisään. Julkisesti kadun puolelta ei hän olisikaan uskaltanut mennä pormestarin taloon, eikä hänellä pormestarin taloon asiata ollutkaan, hänen latoonsa hän ainoastaan pyrki. Tämäkään ei juuri näyttänyt semmoiselta kuin olisi hyvää vuodentuloa niihin toivottu.
Minä pääsin tuvan päälle, Tupani tulehen syttyi; Minä aialle ajoime, Aita kaatui kalliolle, Kallio kaheksi lenti; Minä kuusehen kuvahin, Kuusi kuueksi muruksi, Seitsemäksi seipähäksi; Minä lehtohon levahin, Lehto mulle sauan antoi, Saua minun tielle saattoi, Tie minun talohon saattoi. Löysin muorit sotkemassa, Emäntäiset leipomassa, Tyttäret taputtamassa, Pojat ilman istumassa.
Onneksi oli tuuli tyyntynyt, ehkä oli paras lähteä ulkoilmaan. Viitta hartioilla ja matala töyhtöhattu päässä seisoi hän pian portailla ja silmäili ympärilleen, mutta korkea tivis aita kaariporttineen rajoitti näköalaa, eikä sallinut mitään ilahuttavaa vapauden tunnetta. Tähän hän ei voinut pysähtyä. Majuri lähti siis pihasta, mutta päästyänsä portin läpi seisahtui hän taas epäröivänä.
Ja hän katsoi pihaan, siellä oli kaikki niinkuin ennen. Vesi-tiinu oli paikoillaan ja tikapuut ja pienen ryytimaan aita. Hannan mielestä oli jotain niin kauheata tapahtunut, että koko heidän talonsa ja heidän perheensä olisi pitänyt vaipua syvälle maan alle. Viikon päästä äiti tointui taas ja kävi ylhäällä. Niin Hannakin.
Mutta sitä, jota hän odottaa, sitä ei vielä näy ei sieltä näy muuta kuin mustaa, pimeätä metsää ja ylempänä himmeästi rusottelevaa iltataivasta. Rapsahtaapa tuosta yht'äkkiä sitten kuitenkin hänen takanansa aita ja säpsähtäen tyttö jo ennättää aatella, että "sielläkö se nyt tuleekin tuo?" ennenkuin päänsä kääntää. Mutta se onkin vaan Vahti, joka nyt päiväisiltä juoksuiltaan kotiutuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät