Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
"Kunnian herra, Boriska käskee kysyä, mitä illalliseksi keitetään". "Onko teidän tapa syödä illallista?" kysyi Abris herra, vieraisinsa kääntyen. "Onpa kyllä", riensi Károly vastaamaan, ennenkun hänen nöyrä äitinsä ehtisi sanoa päin vastoin. Abris herra huokasi raskaasti, nousi ylös ja meni kyökkiin.
Abris setä oli sillä välin pessyt ja kuivannut itsensä, ja hänen katsannostaan saattoi huomata, että tämä peso hänelle oli jonkunlainen rangaistuksen kärsiminen; sitte tuli hän sisään, suuteli sangen kylmästi jokaista, yritti vähäisen hymyilemäänkin, mutta se ei hänelle onnistunut, jonka vuoksi hän heitti sen sikseen. Vieraat olisivat mielellään tahtoneet istua, mutta mihinkä?
Sittekun illallinen oli syöty, rohkeni Abris herra vihdoinkin puhua, ja kysyi sisareltansa, mihin he matkustavat. Hiljaisesti huoaten ilmoitti tämä, että he olivat matkalla 'iin herra Gábor Berkessyä tervehtämään. "Mitä! Tuota pahaa ihmistä?" huudahti Abris herra, vähän liikutettuna juodusta puutarha-viinistä.
"Ei itselleni, vaan hevosilleni, taikka ei hevosillenikaan, vaan niille neljälle, joilla olemme tulleet". "No no niin, minä annan itse", sanoi, jokaista sanaa kuurniten, Abris herra, otti ladon-avaimen ja meni ulos. Ulkopuolella ovea saattoi helposti kuulla Boriskan marritusta. "Mustalainen vieköön!
Vuoteet olivat siinä tilassa, johon ne viimeiseksi olivat jätetyt, toisessa huoneessa nuorta herraa, toisessa äitiä ja sisarta varten. Abris herra ei paljon kursaillut vierastensa kanssa, vaan peläten, että kynttilä ehtisi loppua, jätti hän heidät ja toivotti heille hyvää yötä. Károly meni heti maata sisäpuoliseen kamariin, naiset jäivät ulkopuoliseen.
Pieni tyttö lausui nämät sanat semmoisella omituisella yksivakaisuudella, että Károly tuskin saattoi hillitä nauruansa; äiti katsoi häneen päätänsä pudistaen, mutta Abris herra töllisteli suu ammollansa, ikäänkuin olisi karaissut hampaitaan tuota pientä lohikäärmettä vastaan. "Hm. Puhua osaat sinä, sen näen", sanoi hän, vihaansa tukehuttaen. "Mutta osaatko myöskin leipoa?"
"Vaiti, sinä häijy!" vaiensi häntä äiti, mutta Abris herra lausui järkähtämättömällä tyvenyydellä: "Tomusta olemme tulleet, tomuksi pitää meidän jälleen muuttua, älkäämme sentähden kammoksuko tomua". Ja vahvistaaksensa kultaista lausettansa teollakin, tarttui hän takkinsa liepeesen ja pyyhki sillä kolme tuolia kolmen vieraansa varaksi; neljännelle istui hän itse.
Minä en ole kyökkipiika. Miks'ette pidä kokkia, jos tahdotte ravintolan-isäntänä olla?" Näitä kaikkia saattoi hyvästi kuulla tuonne sisään. Abris herra suuttui kuitenkin tällä kertaa syystä, meni ulos pihalle, lyödä kolahutti taikina-vanukkeella pulskean kukon kuolijaaksi, antoi veren juonta maahan, teki valkeaa ja rupesi lintua kynimään.
Päivän Sana
Muut Etsivät