Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Hän myöntää sen itsekin. RAFAEL. Narrimainen ilosta, ihastuksesta! Eriskummainen heikkomielisyys! RAFAEL. Minä suostun nyt sinun pyyntöösi, minä jään tänne. FEDERICO. Se ilahuttaa minua. RAFAEL. Merkillistä, ensiksi hän ei tuntenut minua, mutta kun puhuin gurkusta Taas tuo gurkku, tämä näyttää olevan hullun kiinteä aate hänessä. RAFAEL. Mitä sanot sinä? FEDERICO. Minä surkuttelen sinua.
Mutta Eemil oli varmaan pikkusielu! Pikkusielut tunnetaan siitä, mihin ne tyytyvät. Hän ei voi ymmärtää, että noin luotu maailmankokonaisuus ei voi koskaan ihmissydäntä tyydyttää. Ihmissydän tahtoo itse toteuttaa aatteensa, sen täytyy tietää, että toteutuva aate on seuraus sen omasta työstä, sen oman veren sykinnästä.
Se ihminen, jota hän uskollisesti rakasti, se aate, jota hän palveli, se ihanne, se totuus, joka hänelle oli kaikki kaikessa, se pettää, menee rikki hänen käsissään ja hänen jalkojensa alla. Kaikki pettää. Hänen täytyy tehdä tämä kokemus, sillä vasta sen kautta hänet nostetaan neljättä läksyä oppimaan, joka myös on välttämätön, ennenkuin ihminen voi pyrkiä vihkimyksen porttien luo.
Mikä ihana aate tuo itämaalaisten »nirvana», mikä syvä elämän kokemus tuossa: »se on sallittu!» Sillä kuka täällä kohtalonsa määrää, kuka täällä itse tiensä viittoo? Ruveta ohjaamaan itseänsä onnensa portille? olla tarttuvinaan kansansa kohtalon peräsimeen? voi meitämme, suuria lapsia! Voi meitä virvatulien takaa-ajajia!
Mutta sanos minulle, kuinka sinulle johtui mieleen se oivallinen, se onnellinen aate, että läksit tänne minun luokseni? Kuinka sait aikaa? Sinä häijy, olethan tähän asti aina jyrkästi ja itsepäisesti sanonut, ett'et tule.
Ilossa on tämmöisenä ajatus onnen vaihtelevaisuudesta ja, jos sitä ei ole, tottumus, joka tasoittaa meidän tunteemme; murheessa on se aika ja tottumus tässäkin taikka myös joku aate, joka herää ja saattaa sielun eräänlaatuiseen hiljaiseen heilahtelevaan liikkeesen, joka ei ole murhetta eikä lohdutusta. Niin oli nyt Ollinkin laita.
Tällä hetkellä minussa tapahtui merkillinen muutos. Kuolemanpelko itseni ja toisten tähden katosi. Tuntui, että minussa oli tapahtunut tavaton kohoaminen, tunsin olevani toinen olento, toisessa maailmassa. En välittänyt mistään. Jos aate joutuisikin tappiolle tällä kertaa, olisihan sama ikuinen aate huomennakin, aina tuoreena ja palavana.
Nimittäkäämme sitä 'Ajanarvion-taidoksi. Niiden uusien aatteiden joukossa, joita minua kehoitettiin tutkimaan, sentähden että ne minun sukupolveani hallitsevat, oli Ei-ajanarvio-taidolla hyvin etevä sija; ja koska minä itse luonteeltani olen hyvin tyyni ja tasainen, niin tämä uusi aate oli minun filosoofisen järestelmäni perustus.
Ei muusta puutetta kuin laulukuorosta Ja lehdestä! Niin! Lehti myöskin mukaan! Se oli hyvä aate; lehtensähän on saaneet metsämiehet, lapset, naiset. Ma toivon, ettei hintaan katso kukaan.
Eikö sekään ole sallittua siis? Ei. Ei mikään aate tai asia ole niin jalo ja pyhä, että se oikeuttaisi meitä sen edestä muita ihmisiä uhraamaan. Eikö itseänsäkään? Kyllä. Se uhri on ainoa, joka kelpaa korkeuden ja kirkastuksen Jumalalle. Mutta mitä olet sinä uhrannut sitten? Siinä minä olin. Mitä saattoi minulla olla siihen vastattavaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät