Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Hän peitti kasvonsa nenäliinaansa ja nauroi niin että kyyneleet tuli silmiin, vaan äänettömästi. Tällä kertaa oli hän järjestänyt tukkansa kahteen suureen, pitkään, punaisilla nauhoilla koristettuun palmikkoon. Nuo punaiset kengät eilispäivästä näkyivät olevan hänellä jalassa, vaan muuten olivat jalat paljaat; olisi voinut luulla hänellä olevan ruuniset silkkisukat.
Vihdoin rohkasin luontoni ja sanoin: Neiti Irene, minä rakastan Teitä, rakastan pyhästi ja puhtaasti. Olinhan edeltä päin huomannut hänen ajatuksensa ja tunsinhan tässäkin, mitkä mietteet hänessä asuivat äänettömästi kulkiessaan. Ja nyt, kun olin saanut tunteitteni tärkeimmän hänelle esitetyksi, ei hän teeskennellyt eikä ilmoitustani oudoksunut.
Nuori mies asettui kirjoituspöydän viereen ja saneli nimiä matalalla äänellä, ja sitten kuului tässä syvässä hiljaisuudessa ainoastaan tuota säännöllistä, yksitoikkoista nimien lausuntaa. Minuutit kuluivat vitkaan. Vieraat odottivat yhä Constancea. Ruumishuoneesen aukesi tapeettiovi, ja äänettömästi tuli Constance sinne sisään kenenkään tietämättä, että hän oli tullutkaan sinne.
Minä laahasin itseni äänettömästi ja ponnistuksetta alas kadulle, niinkuin olin aavistanutkin, ja lähdin oitis juoksemaan sen kuin ikänäkin pääsin erääsen poliisikonttooriin, jonka tiesin olevan lähellä.
Hän nousi seisomaan ja hymyili minä tiesin kyllä miksi kuinka oli mahdollista pelästyä tuommoisesta pienestä olennosta, joka tuli sisälle äänettömästi hypistellen kuin pieni peikko! Hän ei ollut suutuksissaan, sen kyllä huomasin, vaan en kuitenkaan saanut sanaakaan huulieni yli.
Pieniä, hartevia, kasvoiltaan parrakkaita miehiä alkoi näkyä sumussa. Paksuja, ruskeita mekkoja ja nuttuja liikkui edestakaisin puhumatta keskenään; korkeintaan kuiskaten jonkun sanan siellä täällä kokoilivat he nuoria, portaita ja puoshakoja, kunnes viimein kaikki kokoutuivat pienen sarvilyhdyn ympärille ja nopeasti, äänettömästi kulkivat itään päin meren hiekkasärkkien kohdalle.
hiljaa. Kiveä taitavasti voitte käyttää. hymyilee ivallisesti. Kerskailkaa voimaa sielun vapauden, mi kaiken uhrais, jos vain olis maali! Voimakkaasti. Sen Teille näytin, vallassanne vaali iäinen on. Te tietänette sen: Teitämme yhteen ei voi mikään liittää. kylmästi keskeyttäen. Maailman olkaa, puhe tää jo riittää. on kääntänyt äänettömästi hänelle selkänsä.
Hän kumarsi, kutsui Rullen ja meni. Nyt oli hän poissa, ovi sulkeutui hänen jälkeensä, ja muutamien minuuttien kuluttua tunkeutui rattaiden ratina pihan hiekassa Ellin kuuluviin, mutta yhä edelleen seisoi hän huulet yhteen puristettuina siinä, mihin Rautio oli hänet jättänyt, ja vasta sitten kun kaikki kolina ulkona oli tauonnut ja hänen ympärillään oli mitä syvin hiljaisuus, peitti hän kasvot käsiinsä ja kuiskasi äänettömästi: Se on vain kuvittelua, se ei voi olla todellisuutta, että minä...
Ja Gervaiskin oli puoleksi nukkunut Mariannen rinnoille, hän imi vielä, mutta niin hitaasti ja äänettömästi, että maidon lorina kuului tuskin enemmän kuin siemenjyvän putoaminen maahan, jossa sitä sitten oli ravitseva se ijankaikkisesti elävä virta, joka juoksee maailman suonissa. Kaksi kuukautta kului, ja nyt oltiin tammikuussa.
Iltapäivällä, kun hän oli palannut aamiaiselta ja istui tarkastelemassa erään kylvökoneen piirustusta, kuuli hän selkänsä takaa pienen yskäyksen. Siellä oli pieni noin kahdentoista vuotias tyttö, joka oli tullut sisään ja sulkenut oven aivan äänettömästi; tyttö oli ehkä seisonut kauvankin, ennenkuin hän tohti puhutella Mathieutä. "Kuka sinä olet? Mitä sinä minusta tahdot?"
Päivän Sana
Muut Etsivät