United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän haki ja löysi, mutta eipä liioin sopivia. Kaikki tarjolla olevat huoneet olivat liian kalliit ja kun ilta oli käsissä ja hän yhä vielä etsiskellen ympäri kaupunkia hapuili, alkoi häntä pelottaa. Silloin juohtui hänelle vihdoin mieleen vanhan Kristiinan lankomies, sorvarimestari Wunderlich, ja hän päätti hänen neuvoaan hyväkseen käyttää.
Kun Georg kävi siistiin tupaan, pani mestari veistimen ja näverin syrjään ja katsoi tuliaa kysyvästi kasvoihin. "Mestari Wunderlich", sanoi Georg, "minulla on teille kirje kälyltänne Blumrodesta. Häneltä paljo terveisiä." "Vai sisareltaniko?" huusi eukkonen, reippaasti seisoalleen hypähtäen; siihen asti oli hän levollisesti rukin ääressä istunut.
"No, mitä joutavia, arvoisa herra Wald!" sanoi mestari Wunderlich. "Vuokraa! Kuka on teiltä vuokraa vaatinutkaan? Te jäätte tänne ja vuokrasta sovimme sitten. Elkää vaan kursailko! Emme käytä huonetta, minä ja eukkoni, ja meitä se ilahuttaisi, jos se on teille mieleen." Georg vitkasteli kuitenkin yhä.
Pian luku olikin suoritettu, sillä kirje oli aivan lyhyt ja selvä, eikä sisältänytkään muuta, kuu kehotuksen olemaan ystävällinen tämän kirjeen tuojalle, hänen ja pastorin rakkaalle ja arvokkaalle ystävälle. Mestari Wunderlich ei vitkastellut tuon pyynnön täyttämisessä ja kääntyi kohta Georgin puoleen pyynnöllä saada häntä palvella.
Aamulla olen ylioppilas, iltapuolella sorvarisälli eikä kukaan tiedä siitä, paitsi kunnon ystäväni Wunderlich, mestari, jonka tykönä teen työtä, ja minä itse. En edes äidilleni kertonut tästä asiasta, koska en tahtonut hänelle lisätä huolta.
Mestari Wunderlich katsoi vaimoonsa ja tämä nyökähytti päätään. "Kuulkaa, arvoisa herra Wald", sanoi hän herttaisesti hyrähtäen, "olisitte tuon vaivan voinut säästää itsellänne, jos olisitte paikalla tullut minun luokseni. Sillä nähkääs, minulla on talossani pieni yliskamari, joka sopii teille aivan hyvästi. Tulkaa ja arvostelkaa itse."
Ja Voss ajoi poikansa ylitse lantarattailla, mutta sitä hän ei voinut välttää, ja Hannu Schmidt seisoi ylhäällä vanhoilla tikapuilla, jotka menivät rikki, niin että hän putosi maahan, mutta hän pääsi asiasta helpolla. Ja sitten on kuusi talonpoikaa mennyt Ameriikkaan vaimoineen ja lapsineen ja Mikko Frank ja Hannu Wunderlich ovat vankeudessa lampaanvarkaudesta.»
"Hei, seisahtukaat", huusi ukko Wunderlich, joka seisoi pitäjänvoudin häkki-aidalla, "pyörä lähtee irti!" "
"Siis on tosiaankin, arvoisa herra Wald, lähdön hetki tullut, ja te jätätte meidät vanhat, minut ja vaimoni, yksin tänne ikävöimään", sanoi mestari Wunderlich Georgille, joka, vanha reppu selässä ja vanha tukeva tammisauva oikeassa kädessä, seisoi hänen edessään. "Eipä ole helppo meidän tottua teidän poissa-oloonne. Minusta tuntuu, kuin rakas poika meiltä lähtisi kun te meistä erkanette."
"No sitten, koska se teitä miellyttää, niin jääkää tänne", sanoi mestari Wunderlich. "Koteutukaa ja ruvetkaa asumaan muitta mutkitta." Georg hymyili mestarin hyväluontoiselle vaatimukselle. "Olen köyhä ja minun täytyy panna suu säkkiä myöten", sanoi hän, ja hieno puna lensi hänen poskilleen. "Tuon sievän huoneen vuokraa en jaksa maksaa."