United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian yö kului ja aamu armas valkeni. Metsän synkeät varjot pakenivat majesteetillisen auringon lähetessä, isojen tähtien valo himmeni, petojen kiljuminen, apinoitten karjunta, muitten yöllä liikkuvien eläinten sähinä, vikinä ja kurnuaminen vaikeni, ja lyhyen hämärän perästä päivän kirkas valo yht'äkkiä ilmaisi vielä uinahtavan, mutta nyt uuteen eloon heräävän luonnon ihmeellisen ihanuuden.
Minä keitän uutta, kun Annettekin tulee meille. Keitä pian sitten! Meidät on sanottu ylös kun velka ei ole maksettu ja tuo Sannikin asuu täällä ja se on ollut tuollainen nainen. Koettaisit saada jostain rahaa. Voinko minä nylkeä nahan selästäni. Sinä Joko se alkaa taas tuo vikinä?! Ja sinä Sigrid toinen hapannaama. Kyllä opetan teitä ulvomaan. Enhän minä rupea täysikäistä ihmistä elättämään.
Syvemmällä ei sitäkään. Sama vikinä siellä aina kävi, niinkuin ei mitään myrskyä olisi ollutkaan. Ja vinkaisten ne ajelivat toisiansa, kun vieraan pesän hiiri tietysti pyrki toisen käytäville. Tämmöisessä hienossa tappelussa vieraita vastaan ja omien sitä hellemmässä rakastelemisessa meni pesähiirien aika hupaisesti.
Semmoisina hetkinä kaikki tappelun vikinä vaikeni, ja takakäpälillään istuen hiiret kuuntelivat kertomusta, sekaisin viholliset ja ystävät, vieraat ja sukulaiset, nuoret ja vanhat, ja merkillisimmissä paikoissa heidän päänsä kääntyivät ja he katsahtivat, yhteistä ihmettelyä ilmaisten, toistensa silmiin. Näin meni tämäkin myrsky-yö.
He ottivat jotakin pois, ja se tukahdutettu ääni, jonka hän oli kuullut, sai hänet säpsähtämään, ja sitten tuo pieni vikinä, tuo vasta syntyneen lapsen heikko äännäntä tunkeutui hänen sieluunsa, hänen sydämeensä, koko hänen nääntyneeseen, viheliäiseen ruumiiseensa, ja kuin tietämättään kurotti hän lasta kohti kätensä.
Kasteen peso tuli pienokaiselle uuden syntymisen pesoksi: ensi kerran elämässään avasi se silmänsä, ensi kerran sykki hänessä elämä nähtävästi. Niin, hän oikein vikisikin. Ja vaikka se vikinä oli kuin pikku linnun piipitys, tulivat lapsen pienet, poimuiset kasvot aivan sinisiksi ponnistuksesta. Mutta tuolla sisällä makasi Helena täydessä kuumeessa.
"Alas senaatti!" huutoon sekaantui nyt surkea valitusten ja voivotusten vikinä. Kadut olivat jo aivan pimeät. Ainoastaan sieltä täältä tuikahtelevat ikkunavalot viskasivat hämärää heijastusta mustien väkijoukkojen yli, jotka suurissa laumoissa liikkuivat keskikaupungilla, epätietoisina, täynnä salaperäisiä aavistuksia, vaistoinsa ohjaamina hallituksen rakennusten ympärillä.