United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niissähän minä olen kadottanut omaisuuteni, rauhani, tyytyväisyyteni", sanoi hän; "minä olen vanha mies, enkä enää siis voi tappiotani parantaa; minun täytyy hoitaa hyvästi sitä vähää, mitä minulla on jälellä. Minua ilahuttaa nyt enää ihmisissä vaan se, mikä heitä yhdistää ja aina taas kokoo: ihmisrakkaus, sydämmellinen ja uhraavainen osanottavaisuus.
Uus suku entistä näin kiittää Ja työnsä muinaistöihin liittää. Nyt ruokahan! vaan jäniksiä Me emme suosi paisteissamme. Meiss' ei lie arkain ystäviä, Sill' urhous on kunniamme: Siis tänne karhun pää ja jalat, Nuo miesten parhaat makupalat. Vaan lammas lienee naisten ruokaa, Karitsa itsens' uhraavainen Se paisti pöytähän siis tuokaa!
Milloin teki hän alhaisimpia askareita sairasvuoteiden äärellä, milloin oli jonkin kuljetusjoukon päällikkönä, milloin matkusteli ympäri hankkimassa elintarpeita. Hän oli toinen Florence Nightingale, yhtä toimelias, yhtä uhraavainen ja yhtä jumaloitu kuin hänkin. Ja minä sitte? Ruumiin ja sielun puolesta murtuneena, tuskan ja inhon vallassa, en ollut kyennyt vähintäkään auttamaan.
Siis syöpyös sielusi rikkauteen, Oma pohjasi sieltä sä luo, Elontarkotus, kätketty kaikkeuteen, Oman henkesi helmasta tuo! Sä kysyt multa, mik' on elon mahti Ja mikä toimeen käskee kiihottain; Se uhraavainen lienee rakkausko Tai onko itsekkäisyyttä se vain? Niin, itsekkäisyys vaiko rakkausko?