United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Martha ei hennonut nähdä hänen pettyvän toiveissansa, vaikka vaan leikillä; niin hän tuli esiin ennen aikojaan oven takaa ja juoksi isän syliin, sillä välin kuin molemmat nuoret Cratchit'it työnsivät ja kantoivat Pikku Tim'in pois pesuhuoneesen kuulemaan, kuinka puddingi lauloi vaskikattilassa. "Ja kuinka Pikku Tim käytti itseänsä?" kysyi Mrs.
Koko tämän ajan kävivät kastanjat ja ruukku ehtimiseen ympäri; ja ennen pitkää Pikku Tim, jolla oli vähäinen, vaikeroiva ääni, lauloi laulun eksyneestä lapsesta, joka kuljeskeli lumessa, vieläpä lauloi sen sangen hyvin. Tässä ei ollut mitään erinomaista.
"Ja minä tiedän", lausui Bob, "minä tiedän, rakkaani, että kun muistamme, kuinka kärsivällinen ja kuinka lempeä hän oli, vaikka hän oli vaan pikkuinen, pikkuinen lapsi, me emme äkkiä riitele keskenämme ja unhota Pikku Tim raukkaa sitä tehdessämme!" "Ei, ei milloinkaan!" huusivat he kaikki taas. "Minä olen hyvin onnellinen", sanoi lyhytläntä Bob, "minä olen hyvin onnellinen!" Mrs.
Tämä oli ensimäinen heidän toimensa, jossa ei ollut sydämellisyyttä. Pikku Tim joi kaikkein viimeiseksi, mutta hän ei pannut mitään arvoa siihen. Scrooge oli perheen mörkö. Hänen nimensä mainitseminen levitti seuraan mustan varjon, joka ei poistunut koko viitenä minutina. Kun se oli haihtunut, kävivät he kymmentä kertaa iloisemmiksi jo senkin vuoksi, että olivat päässeet Scrooge Surullisesta.
»Oi päivä kuink' on kirkas nyt Kuink' autuus uhkuu luonnossakin On kaikki sumu hälvennyt, Ja poistettu on kuolemakin! Oi, kallis Veri-ylkäni! Oi, Jesus, kaikki kaikkeni?» Jumalisuuden salaisuus. 1 Tim. 3:16. Enkelien keskustelua. »Voi synnin kuormaa, kirousta, Mi painaa kurjaa mailmaa!
Hän jutteli minulle, kun tulimme kotiin, että hän toivoi, että ihmiset olivat nähneet hänet kirkossa, koska hän oli raajarikko, ja että heidän ehkä olisi hyvä joulupäivänä muistaa Häntä, joka saatti rammat kävelemään ja sokeat näkemään." Bob'in ääni värähteli, kun hän kertoi tätä heille, ja värisi vielä enemmän, kun hän sanoi, että pikku Tim vahvistui ja kävi terveemmäksi.
Hänen nopsas, vähäinen kainalo-sauvansa kuului lattialta, ja ennenkuin toinen sana lausuttiin, palasi Pikku Tim veljensä ja sisarensa kanssa, jotka taluttivat hänet hänen tuolillensa valkean eteen; ja sillä välin kuin Bob, lykäten ylös hiansuitansa niinkuin, mies raukka, niitten olisi ollut mahdollinen käydä huonommaksi ruukussa valmisti jotakin kuumaa gin'in ja limonin sekoitusta, liikutti sitä huolellisesti ja pani sen kaminin komeroon kiehuilemaan, meni nuori herra Peter ja molemmat kaikkialla läsnä-olevat nuoret Cratchit'it noutamaan hanhea, jonka he ennen pitkää juhlallisesti toivat kotiin.
"Henki", sanoi Scrooge semmoisella hellyydellä, jota hän ei ollut tuntenut koskaan ennen, "ilmoita minulle, jääkö pikku Tim eloon." "Minä näen tyhjän paikan", vastasi henki, "tuossa takan nurkassa ja isännättömän kainalo-sauvan, jota huolellisesti talletetaan. Jollei tulevaisuus muuta näitä varjoja, kuolee lapsi." "Ei, ei", arveli Scrooge. "Voi, ei, hyvä henki! Sano, että hän säästetään."
"Jumala siunatkoon meitä jokaista!" lausui Pikku Tim kaikkein viimeiseksi. Hän istui vähäisellä tuolillansa aivan likellä isäänsä. Bob piti hänen kuihtunutta pientä kättänsä omassa kädessänsä, niinkuin hän rakastaisi lasta ja tahtoisi pitää häntä luonansa ja pelkäisi, että hän otettaisiin pois häneltä.
Se on kahta vertaa isompi, kuin Pikku Tim. Joe Miller ei koskaan laskenut semmoista leikkiä, kuin sen tulo Bob'ille on oleva!" Se käsiala, jolla hän kirjoitti adressin, ei suinkaan ollut tasaista, mutta hän kirjoitti kuitenkin tavalla taikka toisella ja meni alikertaan avaamaan katu-ovea valmiiksi linnunkauppiaan miehelle.