United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Läks sitten köyhänä ja harmaapäänä palalta pala kerjäämään hän; miehen tuon mielen maailma jos tuntis, sitä enempi kiittäis, vaikka nytkin kiittää.» Seitsemäs laulu Hosianna, Pyhä Herra Zebaoth, mi valkeudellas valtakunnissasi ylitse loistat tulten onnellisten! Näin syventyen sävelmäänsä alkoi olento tuo nyt laulaa, kahden valon kauniisti hänen päätään kaarrellessa.
Hän kirjoittaa paksun romaanin, nimeltä Pieni elämäntarina, syventyen siinä erään omituisen naisluonteen ongelmiin, samalla ensi kerran korkeampaa, sivistynyttä sielun-elämää käsitellen. Teos on kaikesta päättäen mitä uutterimman työn kunnioitusta-herättävä taideluoma, täynnä sattuvia, välähteleviä yksityiskohtia ja harvinaisella hartaudella kiinnipysyvä kerran kaiutetuissa alku-äänissään.
Ensin haparoiden ja etsien, sitten vähitellen varmistuen ja syventyen ei koskaan päästen erään rajan yli, vaan aina palaten kuin väkisin samaan teemaan, niinkuin virren nuottiin milloin fantasioja, milloin tuttuja säveliä yhteen kudottuina tunteellista ja omintakeista, mutta samalla niinkuin olisi soittaja itse jo päässyt ja tyyntynyt niistä tunteista, joita nyt enää vain muisteli ja johteli mieleensä.
Kun Nehljudof kysyi olisiko mahdollista tavata valtiollista vankia, Bogoduhofskajaa, niin tirehtöri vastasi lyhyesti että ei. Valtiollista ei ole lupa tavata, sanoi hän syventyen jälleen papereihinsa. Nehljudof, jonka taskussa oli kirje Bogoduhofskajalle, tunsi olevansa ikäänkuin pahanteosta tavattu ihminen, jonka aikeet olivat tulleet ilmi ja saatu estetyiksi.
Minne ihmeeseen minä paninkaan, puhui hän itsekseen syventyen povitaskuunsa ja tuijottaen eteensä. Samassa putosi hänen lompakostaan, jonka hän oli jättänyt hajalleen penkille, jotain taitettuja kirjeitä ja valokuva. Henrik nosti ne ylös ja katsahti valokuvaan.
Toinen mielihaluni oli ravinnon kaipuu, ja se synnytti minusta juuren, jonka haarat, etsien, syventyen, yhä laajeten sitoivat minua kosteaan, pimeään multaan. Toinen oli päinvastoin intoni irtautua siitä kostean pimeästä mullasta, jälleen ilmoille noustakseni, jälleen liikkeelle päästäkseni, jälleen vapautuakseni. Ja se kaipuu kasvatti runkoni.
Läks sitten köyhänä ja harmaapäänä palalta pala kerjäämään hän; miehen tuon mielen maailma jos tuntis, sitä enempi kiittäis, vaikka nytkin kiittää.» Seitsemäs laulu Hosianna, Pyhä Herra Zebaoth, mi valkeudellas valtakunnissasi ylitse loistat tulten onnellisten! Näin syventyen sävelmäänsä alkoi olento tuo nyt laulaa, kahden valon kauniisti hänen päätään kaarrellessa.